Muistin virkistämiseksi: BMW M1 – 45 vuotta ja edelleenkin päivänpolttava

Tasan kaksi kuukautta sitten ensi-iltansa sai ennenkokematon BMW XM, joka astui isoihin saappaisiin huipentaessaan BMW M:n 50. juhlavuoden, ja ollessaan historian toinen M-divisioonan oma malli. XM on saanut hurjasta olemuksestaan paljon kritiikkiä, ja sitä on verrattu yli 40 vuoden takaiseen keskimoottoriseen henkiseen edeltäjäänsä. Muistellaanpa hieman, mistä tässä ikonisessa BMW M1:ssä oli kyse.

Entinen BMW Motorsport, nykyisin ytimekkäästi BMW M GmbH, on BMW AG:n tytäryhtiö, ja vastaa sisältä käsin baijerilaisvalmistajan suorituskykyisimmistä malleista. Mihin nimikin aiemmin suoraan viittasi, tytäryhtiö perustettiin vuonna 1972 nimenomaan kullan kiilto silmissä kilpailumenestystä varten. Myöhemmin BMW M:n idea kehittyi enemmän nykyiseen suuntaan, ja rooli on jokseenkin vastaava, kuin AMG:llä Mercedeksen sisällä.

Kuluvana vuonna BMW on juhlinut arvostetuimman siipensä puolivuosisataista taivalta monin eri tavoin. Kaiken kruunu oli kuitenkin ehkä isolla panoksella tehty superlatiivinen XM. Uutuus on pelkästään M-brändin alla myytävä valtavankokoinen SUV, joka tulee menestymään, mutta enemmän yliampuvalla ökyangstillaan kuin M-divisioonan perustuksista kumpuavilla tekijöillä. Punainen lanka onkin jotenkin monen mielestä nyt hukassa. Näiden monien mielestä kevyt, keskimoottorinen ja nopea ilopilleri olisi ollut niin paljon sopivampi henkinen seuraaja sille M-divisioonan ensimmäiselle omalle hedelmälle, M1.lle.

BMW M1 on saksalais-italialainen liitto urheiluauton muodossa

Eräs 1970-luvun suurimmista tarinoista urheiluautojen maailmassa oli monitahoisen ja -vaiheisen suunnittelu- ja toisaalta myös valmistusprosessin tulos. Ennen kuin yhtäkään 460:sta valmistuneesta yksilöstä päätyi tien päälle, paljon oli ehtinyt tapahtua. Nimittäin vaikka valmista tuli vuonna 1978, oli oman aikansa keskimoottoriseen superautoon tähdännyt projekti alkanut jo kuusi vuotta aiemmin, BMW Motorsportin perustamisvuonna 1972. Tavoitteena oli tuolloin luoda Porschelle vastine Länsi-Saksan silloisessa DRM- eli nykyisessä DTM -touringsarjassa.

BMW:llä ei ollut mitään aiempaa kokemusta keskimoottorisista, joten tietotaitoa lähdettiin haalimaan niiden luvatusta maasta Italiasta, ja projektiin saatiin mukaan suuruuksia Lamborghinista Italdesigniin. Näistä taloista Lambon Gian Paolo Dallaran suunnittelutyön jälkeä on M1:n putkirunko, mutta näkyvimmästä ja näyttävimmästä osasta, korimuotoilusta, vastasi Giorgetto Giugiaro itse.

Jos korisuunnittelu oli käytännössä täysin italialaista, löytyi syvältä sisuksista auton sielun saksalainen osa. Ollakseen nopea, ei kevyt ja virtaviivainen BMW M1 tarvinnut mitään hirviömäistä voimalinjaa. 1 300-kiloisen urheiluauton keskelle sijoitettu moottori oli 3,5-litrainen ahtamaton rivikuutonen. Edistyksestä sillä puolella kertoi neliventtiilitekniikka kahdella kannen yläpuolisella nokka-akselilla ja läppärungoilla. Hienon voimanlähteen jatkeena oli ZF:n 5-vaihteinen käsivaihteisto, ja autohan oli takavetoinen. Yksinkertaisen toimivaa.

BMW M1:n valmistusprosessi oli monimutkainen, ja auton valmistusmaaksi voi mieltää tavallaan sekä Italian että Länsi-Saksan, tai sitten molemmat. Tuotantotaival alkoi Italian Modenasta, jossa kaksi eri yritystä, Italina Resina sekä Marchesi, valmistivat erikseen käsityönä lasikuitukorin sekä rungon. Yhteen nämä liitettiin auton nahkaa ja kangasta yhdistäneen sisustan valmistuspaikassa Torinossa, jossa sijaitsevat auton suunnitelleen Italdesignin tuotantotilat. Italiasta autot kuljetettiin vihdoin BMW:lle Saksan Müncheniin, jossa niihin asennettiin moottori, ja jossa myös lopputarkastus ennen asiakkaille luovuttamista suoritettiin.

Suunnittelun lähtökohtaan, DRM:ään, M1 ei lopulta koskaan päätynyt, sillä sarjan säännöt ehtivät muuttua ennen kuin suunnittelussa saatiin aikaan valmista. Tämän vuoksi autot päätyivätkin kuluttajille katukäyttöön. Olihan M1:llä toki myös kilpailullinen puolensa, ja sitä varten syntyi ihan ikioma Procar -rata-autosarjansa. BMW M1 Procarista voit lukea lisää esimerkiksi tästä Moottorin Huutokauppahelmet -juttusarjan osasta.

Ei koko totuus

Jos palataan taas vuoteen 2022 ja 50-vuotisjuhlien tunnelmiin, olisiko BMW M:n kannattanut tässä kontekstissa todella luoda M1:n ja niin ikään tuotannosta väistyneen i8 -hybridiurheiluauton jalanjäljissä baijerilaismerkin historian kolmas keskimoottorinen? Kysymykseen ei voi antaa tyhjentävää vastausta.

Suhteellisen suurta kontrastia pehmittämään saapui vasta viime viikolla varsin tarkka tulkinta vuoden 1972 3.0 CSL Batmobilesta, samanniminen supercoupé, joka pitää sisällään muun muassa kaikkien aikojen tehokkaimman rivi-6:n, joka BMW:n katulailliseen autoon on asennettu. Tätä 50 kappaleen erää voi vain vaivoin kutsua sarjatuotantomalliksi, mutta alkuperäinen 3.0 CSL on kuitenkin keskeisimpiä nimiä BMW M:n historiassa.

Myös M1 on saanut oman tribuuttinsa. Tämä tapahtui M1 Hommagen muodossa mallin 30-vuotisen taipaleen kunniaksi vuonna 2008. Ja ehkä jotain tällaista on vielä luvassakin.

Lähteet: BMW, BMWblog, Hotcars.com Kuvat: BMW Teksti: Benjamin Helander

Lisää aiheesta

• 40 vuotta Andy Warholia: BMW M1 Art Car juhlii uusin kuvin