Näin vedät matkailuvaunua: liika vauhti kostautuu

Turvallisen nopeuden ylläpitäminen on vaunun vedossa kaiken A ja O, ettei loma vain lopu ikävästi.

Juttusarjan edellinen osa Näin vedät matkailuvaunua: ahtaisiin paikkoihin maltilla kannusti karaisemaan kärsivällisyytensä ja muokkaamaan maltin huippuvireeseen. Kun matkailuvaunu on saatu vedettyä ahtaista taajamaolosuhteista maantielle ja matka todella alkaa, mieli monesti huojentuu. Osin aiheetta.

Vaikka suoraan ajaminen saattaa vaikuttaa hyvinkin helpolta, koukkuun kytketyn suuren vaunun olemassaoloa ei pidä unohtaa, vaan kaiken aikaa seurattava sitä, että vaunu tulee perässä ongelmitta.

Ydinasiat matkailuvaunun turvalliseen vetämiseen ovat ennakoiva ajotapa sekä maltillinen nopeus. Luonnollisesti tulee kunnioittaa ajoneuvokohtaista 80 km/h rajoitusta, mutta joissakin olosuhteissa sekin saattaa olla liikaa. Jos vaunu alkaa jollakin tietyllä nopeudella vähänkin heijaamaan, on se vissi merkki siitä, että vauhtia on hiljennettävä.

Paras tapa pysäyttää alkanut heijaaminen on painaa jarrua hyvin maltillisesti. Kaasun lisääminen ei ole suositeltavaa, sillä yleensä tilanne on seurausta juuri liiallisesta nopeudesta. Tarpeettoman voimakkaita hidastuksia tulee kaiken kaikkiaan välttää, ja tiedostaa myös se, että vaunun jarrut ottavat kiinni noin sekunnin viiveellä.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Vain aktiivista turvallisuutta

Lievää nypytystä, jonka painava vaunu väistämättä saa aikaan, ei sen sijaan kannata pelästyä – se tuntuu lähinnä ajomukavuudessa, eivätkä pienet tai vähän isommatkaan kuopat yleensä juuri vaikuta ajosuuntaan.

Sen sijaan sivutuuleen vaunu saattaa reagoida voimakkaastikin, kuten myös tiessä oleviin uriin – etenkin, kun ne ovat yleensä henkilöautolle ”mitoitettuja”, eli isomman raideleveyden omaavan vaunun toisen puolen pyörät asettuvat väkisinkin uran ulkopuolelle.

Mutta vaikka ajaisi kuinka maltilla, eteen saattaa tulla äkkitilanteita – tällaisen saa aikaan vaikkapa tiellä oleva este, sivutieltä työntyvä ajoneuvo tai metsästä putkahtava suurikokoinen eläin. Näiden väistämisessä kannattaa käyttää rauhallisia ohjausliikkeitä, ja jos vetoauto lähtee luisuun, on ajettava ikään kuin pelkkää autoa eli oikaistava auto rauhassa – vaunu seuraa kyllä sitten perässä.

Mutta ei loputtomiin. Kun yhdistelmän heiluriliike kasvaa tiettyyn mittaan, kuljettajasta tulee väistämättä matkustaja. Matkailuvaunun vetämistä voikin kaiken kaikkiaan verrata lentoliikenteeseen; sielläkin varmistetaan etukäteen mahdollisimman moni asia, ettei varsinaiseen vaaratilanteeseen edes jouduttaisi.

Teksti: Jussi Saarinen Kuvat: Lauri Ahtiainen

Viisiosainen juttusarja

Kun henkilöauton perään kytketään matkailuvaunu, moni asia ratin takana muuttuu. Tässä juttusarjassa selvitämme kaikkiaan viiden artikkelin voimin, mitä kaikkea vaunun vetäjän pitää ottaa huomioon – niin tavallisessa ajossa kuin hätätilanteissakin. Oheinen artikkeli on sarjan viides ja viimeinen. Linkit aiempiin artikkeleihin löytyvät muutaman rivin päästä.

Kattavin kokonaisuus aiheesta on luettavissa Moottorin tuoreimmassa numerossa 9/2019, jossa selvitämme laajalti sitä, miten matkailuvaunu käyttäytyy ääritilanteissa, siis voimakkaassa jarrutuksessa ja väistettäessä äkillisesti tiellä olevaa estettä. Koko artikkelin sisältävän Moottorin 9/2019 voit ostaa säköisenä näköislehtenä heti Lehtiluukusta.

Lue juttusarjan aiemmat osat:
Näin vedät matkailuvaunua: alkuvalmisteluissa kiire pois
Näin vedät matkailuvaunua: vinkit aisapainon tarkistamiseen
Näin vedät matkailuvaunua: nähdä pitää – joka suuntaan
Näin vedät matkailuvaunua: ahtaisiin paikkoihin maltilla