Nimi muutettu: Tämä neuvostojohdon Urho Kekkoselle lahjoittama ZIS-110 on salaa amerikkalainen

Stalinin mukaan nimetyssä autotehtaassa käsin valmistettu ZIS-110 -limusiini oli Neuvostoliiton diplomatian väline. Tovereille tuskin kuitenkaan kerrottiin auton todellista alkuperää.

Tällä kertaa tämä juttusarja ei käsittele sanan varsinaisessa merkityksessä logonvaihtoa, vaan enemmänkin jäljitelmää, joka toki kuuluu samaan sarjaan. Teema tulee Moottorin viime viikolla täällä verkossa julkaisemasta artikkelista Suomen presidenttien autoista viimeisen sadan vuoden ajalta. Yksi ulottuvuus virka-autojen hankinnassa oli pitkään puolueettomana pysyminen tälläkin tavoin.

ZIS-110 oli tyypillinen lahja tovereille

Neuvostoliiton laajentaessa imperiumiaan toisen maailmansodan jälkeen, monissa maissa nousi sille aatteessa liittolaisia, enemmän tai vielä enemmän väkisin, ja yleensä vielä sitäkin enemmän taistelun keinoin. Yksi osa neuvostojohdon diplomatiaa Josif Stalinin johdolla oli lahjoittaa näille muille kommunistijohtajille kunnon kommunistijohtajan limusiini, sellainen kuin jokaisella itseään kunnioittavalla Neuvostoliiton kommunistisen puolueen politbyroon jäsenelläkin oli.

Kuvaukseen sopiva auto oli Zavod Imeni Stalinan eli "Stalinin mukaan nimetyn autotehtaan" tuottama ZIS-110, joita tuolla Moskovan ytimessä valmistettiin kaikkiaan hieman reilut 2 000 kappaletta, käsin tehtynä. Ensimmäiset ZIS:it tehtiin vuonna 1948, ja viimeiset vuonna 1958, tai ihan viimeistään vuonna 1961. Yksi sivujuonne asiassa oli myös Stalinia itseään varten tehty ZIS-115, panssaroitu versio ZIS-110:stä. ZIS-110:tä tehtiin sekä umpimallisena sedanina että neliovisena avoautona.

Tunnetuimmat ZIS-110 -lahjan vastaanottajat olivat kommunistisen Kiinan diktaattori Mao Zedong, Pohjois-Vietnamin diktaattori Ho Tši Minh sekä Pohjois-Korean ensimmäinen diktaattori Kim Il-sung.

Tunnetusti myös Suomi solmi Neuvostoliiton kanssa YYA:n eli Sopimuksen ystävyydestä, yhteistoiminnasta ja keskinäisestä avunannosta, joka ei tosin ollut muodoltaan aivan vastaava kuin kommunistimaiden kanssa tehty samanniminen sopimus. Suomenkin sopimus kuitenkin näkyi muun muassa valtion kalustohankinnoissa hyvin laajasti. Valtionjohdon virka-autot siitäkin huolimatta ostettiin - paino sanalla ostettiin - edelleen Yhdysvalloista.

Kekkonen ja Paasikivi ohittivat sujuvasti lahjan tarkoituksen

Vuonna 1955 silloinen pääministeri Urho Kekkonen ja presidentti Juho Kusti Paasikivi kävivät Moskovassa uusimassa YYA:n ja sopimassa Porkkalan palauttamisesta takaisin Suomelle. Neuvostojohto lahjoitti tuolla reissulla Kekkoselle ja Paasikivelle ZIS-110:t ilmeisen toiveikkaana siitä, että Suomen valtion ylin johto alkaisi käyttää virka-autonaan amerikkalaisten Cadillacien sijaan näitä neuvostoliimusiineja. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan ZIS:it otettiin vastaan henkilökohtaisina lahjoina, ja niistä maksettiin lahjavero.

Toinen lahjana saaduista autoista, ja nimenomaan pääministeri Kekkoselle korvamerkitty ZIS, on esillä Mobilian museossa Kangasalla, osana museon Valtaapitäviä -erikoisnäyttelyä. Samaisessa näyttelyssä on myös muiden muassa Mannerheimin Packard Twelve sekä Kekkosen presidenttiajan Chrysler New Yorker.

ZIS-110:n alkuperästä tuskin huudeltiin

ZIS-110 luotiin luonnollisesti diktaattori Stalinin määräyksestä. Auton tuotantoaikana Yhdysvallat nähtiin koko kommunistisessa maailmassa aatteen - ja miksei koko planeetan - pahimpana vihollisena, eivätkä amerikkalaiset tuotteet olleet täten niin sanotusti huudossa. Neuvostojohto siis tuskin kertoi esimerkiksi Kim Il-sungille ZIS-110:tä lahjoittaessaan, että auto on sitten muuten amerikkalaisille piirustuksille tehty.

ZIS-110:n juuret juontavat muutamaa vuotta aiempaan tilanteeseen, jossa yhteinen vihollinen vielä yhdisti Neuvostoliittoa ja Yhdysvaltoja. Toisen maailmansodan ratkaisun vuosina Yhdysvallat toimitti valtavan määrän sotakalustoa Neuvostoliitolle itärintamalle, kukistaessaan itse Natsi-Saksaa länsiliittoutuneiden puolella. Samalla Yhdysvaltain presidentti Franklin D. Roosevelt lahjoitti Stalinille Packard Super Eight -limusiinin.

Stalin rakastui Packardiin, ja mikä on myös tosiasia, amerikkalaisiin tuotteisiin noin ylipäätään. Hänen muun muassa kerrotaan lentäneen turvallisemmin mielin amerikkalaisvalmisteisella lentokoneella kuin neuvostokoneella.

Kun aika koitti Neuvostoliiton oman limusiinin ja ylipäätään ensimmäisen oman auton toisen maailmansodan jälkeen, Stalin määräsi, että auton on oltava jotain Packardin kaltaista. Käyttöön otettiin Neuvostoliitossa jo kauan aiemmin hyväksi havaittu keino, nimittäin jäljitteleminen, karkeammin sanottuna kopiointi. Näin vuosimallin 1942 Packard Super Eightin perusteella jäljiteltiin auton piirustukset, joiden perusteella ZIS-110:tä alettiin valmistaa.

Aivan yksi yhteen samanlainen neuvostoversiosta ei tullut, mikä johtuu pääasiassa eri mittayksiköistä. Siinä missä Packard Super Eight oli suunniteltu amerikkalaisittain tuumille ja jaloille, tehtiin jäljitelmä ZIS-110 metrijärjestelmän mukaan. Näistä eroista johtuen muun muassa koripaneelit olivat autojen välillä yhteensopimattomat, vaikka yleisilmeeltään autot näyttävätkin varsin samalta.

Myös yksi takuuvarma juttu päätyi Packardista ZIS:iin asti. Se oli Packardin tietynlainen tavaramerkki, nyt jo kauan sitten automaailmasta sukupuuttoon kuollut upeaääninen rivi-8 -moottori. Näin Kekkosellekin lahjoitetussa ZIS-110:ssä kahdeksan sylinteriä teki rivissä töitä 140 hevosvoiman eteen.

Lähteet: Mobilia, Classicauto.bg, Singapore Vintage and Classic Cars