Päivän kuva: Pärskeitä ja rynkytystä

Kumivenesafari Lissabonin Tajo-joella on hauska, vauhdikas ja kiinnostavia näkymiä tarjoava matkailuelämys.

Portugalin Lissabon on Manner-Euroopan läntisin pääkaupunki, joka on tunnettu jyrkistä mäistä, vanhoista ratikoista, herkullisista merenelävistä ja yhdestä Euroopan suurimmista kaupunkipuistoista.

Jos kaupungin historiallisen keskustan seitsemän kukkulaa ovat vieneet voimat ja auringon helotus nostaa hikikarpalot iholle, voi suunnata rannalle. Meno vesillä viilentää ja virkistää – ja rynkytys avaa lihasjumit.

Puemme tarpeen kelluntaliivit päällemme ja käymme läpi tarvittavat turvaohjeet. Ongelmista kerrotaan käsimerkein, merellä huutavan ääni hukkuisi tuuleen.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Vasten aaltoja

Ja sitten mennään. Kuskimme avaa hanat ja suuntaa vasten tuulta ja aaltoja. Vauhti kiihtyy todella rivakasti.

Vene kiipeää ongelmitta aaltoja vain paiskautuakseen alas seuraavaa aaltoa odottamaan. Kookkaimmat vaahtopäät taitava kuskimme kohtaa vinottain ja mutkitellen, jottei ryskytys käy liian ankaraksi.

Ja kyllä, Tajo-joen kylmät pärskeet yltävät kumiveneen laitojen yli. Suolakuorrutusta saa pestä kasvoilta ja käsistä myöhemmin useampaankin otteeseen.

Kevyt ja ketterä kovapohjainen rib-kumivene ja mahtiteho ovat mieliinpainuva yhdistelmä kaikille vauhdista nauttiville.

Näyttäviä rakennelmia

Kumivenesafarilla avautuu kiinnostavia näkymiä kuten mutkikkaasti nimetty silta alta päin. Huhtikuun 25. päivän riippusilta ylittää Tajo-joen yhdistäen Lissabonin ja Almadan. Sillalla on kuusi autokaistaa ja kahdet rautatiekiskot. Sillan nimi viittaa Neilikkavallankumoukseen, jossa nuorten upseerien vallankaappauksessa kaatui autoritaarinen oikeistolainen sotilasjuntta.

Kiinnostava on rantaviivalla sijaitseva Belémin torni, joka rakennettiin vuosina 1515–1521 löytöretkeilijä Vasco da Gaman (noin 1460–1524) kunniaksi. Torni on Unescon maailmanperintöluettelossa.

Teksti: Marko Jokela Kuva: Vesa Eskola