Rallin MM-sarja: tehdastiimit ja yksityistiimit – kahden kerroksen väkeä

Rallin MM-sarjassa on erikoinen Daavid vastaan Goljat –asetelma. Malcolm Wilsonin johtama M-Sport on tehnyt jättiläisen kaatamisesta kivilingolla todellisuutta.

Yllättävän monelle on epäselvää se, mikä tehdastiimin ja yksityistiimin välinen ero käytännössä on. Vaikka molemmat ajavat samoista sijoituksista, ovat lähtökohdat tuloksen tekemiselle hyvinkin erilaiset.

Tehdastiimi on kuin rekisteröity yhdistys. Toisin sanoen toimija, joka elää avustuksilla, ja jonka on määrä käyttää saatu budjetti sentilleen. Kirjanpidon on syytä mennä tasan vuoden lopussa, sillä tehdastiimille annettaan rahaa vain ja ainoastaan urheilullinen menestys mielessä.

Vuosien saatossa on opittu, kuinka turmiollista autotehtaan näkövinkkelistä on ulkoistaa toiminnot ulkopuoliselle toimijalle. Joskus tehdas on käytännön syistä pakotettu toimimaan tällä tavoin, eikä lopputulos ole lainkaan hullumpi. Sivujuonteita saattaa kuitenkin täydellisen kontrollin puutteesta johtuen tulla.

Tommi Mäkinen toi Toyotalle menestystä

Tästä esimerkkinä on Toyota Gazoo Racing, jonka operatiivinen toiminta oli vuosina 2016 – 2020 Tommi Mäkisen oman osakeyhtiön hallittavissa. Se tarkoitti sitä, että Mäkiselle tilitettiin hänen esittämiensä laskelmien mukainen budjetti, korkeimmillaan noin 60 miljoonaa euroa, joka oli korvamerkitty urheilullisen menestyksen ja hyvän imagon tuomiseksi Toyotalle.

Raha käytetään tiiviin kilpailukauden läpiviemiseen. Suurin yksittäinen kulu syntyy työntekijöiden palkoista. Parhaimmat kuljettajat yltävät miljoona-ansioihin, mutta korkeita ovat tallin johtajistonkin palkat sekä tietysti kymmenpäisen henkilökunnan kulut. Merkin päämajassa arvostetaan täsmällistä laskutapaa, vaikka rahasta ei autotehtaalla pulaa olekaan.

Menestystä Toyotalle tuli rallin MM-sarjassa vuoden 2018 merkkimestaruuden ja vuosina 2019 ja 2020 kuljettajien mestaruuden verran. Talouslukujen valossa tehdastiimin ei ole soveliasta tehdä voittoa, vaikka sitäkin usein nähdään tapahtuvan. Toyotan rallitiimi tuotti Tommi Mäkiselle joka vuosi useita miljoonia euroja voittoa, mikä sai japanilaispomot kavahtamaan. Ei ole hyväksyttävää nipistää liki 20 prosenttia vuosibudjetista itselleen, vaikka urheilullista menestystä tulisikin.

Myös Hyundain tarina on hyvin vastaava. Sadan miljoonan taalan liikevaihdolla operoiva Hyundai Motor Company on ollut sarjassa mukana vuodesta 2014. Kuljettajien mestariksi Hyundailla ei ole vielä ajanut kukaan, mutta merkkimestaruuden tiimi voitti kahdesti, vuosina 2019 ja 2020.

Yhteistä Toyotalle ja Hyundaille on se, että kummankin tiimin kilpailutoimintaa pyöritetään tällä hetkellä emotehtaan sataprosenttisesti omistaman yhtiön, Toyota Gazoo Racing Europen ja Hyundai Motorsport GmbH:n kautta. Molemmat ovat Saksaan rekisteröityjä yrityksiä.

Näin ollen välistä vetäjille ei anneta mahdollisuutta soseuttaa toimintaa. Sellaisesta Hyundailla on ikävät muistot ensimmäiseltä kerralta, kun tiimi vuosituhannen alussa kolusi MM-sarjaa. Tuolloin Hyundain kilpailutoiminnasta vastasi brittiläinen yritys.

Asiakkaiden voimalla

Tässä suhteessa Malcolm Wilsonin hallinnoima M-Sport on osakeyhtiötoimintaa rehellisimmillään. Yrityksen yksinomainen tarkoitus on maksimoida vuoden aikana saavutettava taloudellinen voitto. Sen vuoksi jokainen investointi on harkittava tarkkaan, ja laskettava, mikä on panos-tuotos –suhde.

Tämän vuoden kuljettajakokoonpanossa se tarkoittaa sitä, että valtaosa paikoista täytetään maksavilla asiakkailla. Näillä varmistetaan leijonanosa tiimin tarvitsemista varoista, jotka käytetään MM-sarjan kuluihin.

Niin paljon Wilsonista löytyy kuitenkin entisenä aktiivikuljettajana urheiluhenkeä, ettei hän voinut vastustaa Sébastien Ogieria kauden 2016 lopussa, kun ranskalainen vapautui yllättäen Volkswagenin vetäytyessä rallitoiminnasta. Wilson tiesi investoinnin high risk – high reward –luonteen, mutta lähti tavoittelemaan Ogierin tuomilla hyvillä tuloksilla merkittävää yhteistyökumppania tiimilleen.

Sitä ei koskaan tullut. Sen sijaan kaudella 2017 tuli valmistajien mestaruus, sekä kuljettajien mestaruudet kausina 2017 ja 2018. Siis, likipitäen kaikki mitä voitettavissa oli. Se maksoi pelkkinä Ogierille ojennettuina palkkarahoina yli 10 miljoonaa euroa, minkä lisäksi tiimiä pitää ehostaa toisella mokomalla, jotta Ogierille pystyttiin takaamaan kilpailukykyinen auto ja mieluisat työolosuhteet.

Urheilullinen menestys on yritykselle toissijainen juttu. Mikäli hyvät tulokset muuttuvat rahaksi vuokrattuina tai myytyinä autoina, tai kasvaneena tulovirtana yhteistyökumppaneilta, voidaan pajalla heittää ylävitoset. Muussa tapauksessa rallin viides sija on siitä saatavan lusikan arvoinen. Kallis lusikka, sillä jokaisen MM-rallin kustannukset ovat M-Sportin kaltaiselle tiimille satoja tuhansia, ehkä jopa yli miljoonan.

Autotehtaalta materiaalinen apu

Kuljettajiin investointi on tässä tapauksessa yhtä kuin yrityksen mainosbudjetti. Mikäli Craig Breen saa tiimiltä palkkaa 200 000 puntaa, on se summa, jonka tiimi on valmis sijoittamaan tehdäkseen yrityksestään asiakkaiden silmissä houkuttelevamman. Tosin, Breenin tienestit ovat vielä pieniä siihen verrattuna, mitä Sébastien Loeb saa yhdestä rallista Fordin ratissa. Yhdeksänkertaisena lajin maailmanmestarina Loebin korvaus yhdestä rallista on noin puoli miljoonaa euroa. Niinpä Loebin voittaessa Monte Carlo –rallin sai M-Sport heti roppakaupalla kaipaamaansa mainosta, mikä johti heti yhden Rally1-auton myymiseen ja Pierre-Louis Loubet´n liittymiseen tiimiin.

Loubet on yksi kolmesta maksavasta asiakkaasta tiimissä. Täyden kauden hinta Rally1-autolla on noin kaksi miljoonaa puntaa, joten kolme kuljettajaa tuo yhteistyökumppaneidensa muodossa sievoisen summan yritykselle. Vastaavasti Fordin tuki autotehtaana on pitkälti kaikkea muuta kuin rahaa, eli luokitusapua uuden auton kanssa sekä tuulitunnelin antamista tiimin käyttöön Fordin Duntonin toimipisteessä.

Tällä hetkellä M-Sport on ajautunut ikävään tilanteeseen, jossa työntekijöiden määrää on jouduttu vähentämään sadalla ihmisellä. Kalliit investoinnit on saatava tuottamaan, vaikka tiimiltä on samaan aikaan hävinnyt yhtenä tulonlähteenä Bentleyn kilpailutoiminta radalla.

Huolimatta siitä, että uusi Puma Rally1 Hybrid on erittäin kilpailukykyinen auto, eivät tiimin kuljettajat pysty sillä sellaisiin suorituksiin, joista olisi juuri minkäänlaista hyötyä markkinoinnissa. Toista Case Ogieria tiimillä ei ole varaa kokeilla.

Fordin paluu täysiverisenä tehdastiiminä tuntuu liki mahdottomalta ajatukselta. Taloudellista apua tulee tällä hetkellä suoraan Ford Performancelta, kun aiemmin, budjetin ollessa merkittävästi suurempi, se kierrätettiin Ford of Europen kautta.

Ero tehdastiimin ja yksityistiimin välillä on erittäin selkeä.

Asian voi kiteyttää siten, että tehdastiimin menestys katsotaan tulosluettelosta, mutta yksityistiimin kohdalla vuoden saldon kertovat tilikirjat.

Teksti: Miika Wuorela Kuvat: Predrag Vuckovic / Red Bull Content Pool ja Moottorin arkisto

Lisää aiheesta

• M-Sport hamuaa takaisin isojen joukkoon – Secto Rally Finland 2022