Spläsh! Viking Linen Papenburgin sisarusten vesillelasku toimitettiin oikein viimeisen päälle kirjaimellisella tavalla

Viking 3 oli niin kutsutuista Papenburgin sisarista kolmas Viking Linen väreissä, ja lopulta pitkäikäisin. Ympäristönäkökulmakin oli tällä aluksella huomioitu aikaansa nähden hyvin, sillä meri ei ollut sen kaatopaikka.

Nykyisin laivojen vesillelasku tarkoittaa useimmiten sitä, että telakkamonttuun, jossa ne on kölinlaskusta lähtien koottu kokonaisiksi laivoiksi, aletaan pumpata hallitusti vettä, kunnes vedenpinta telakkamontussa on ympäröivän merenpinnan tasalla, sulku voidaan avata, ja laiva vain ajaa/hinata ulos montusta.

Joidenkin pienempien alustyyppien kohdalla edelleen, mutta kaikkien laivojen tapauksessa aiemmin, vesillelasku oli paljon kirjaimellisempi toimitus.

Kirjaimellisempi vesillelasku voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että laiva lasketaan esimerkiksi tukkien tai jonkin muun pyörivän/liukkaan päällä pituussuunnassa suhteellisen rauhallisesti ja loivaa ramppia pitkin mereen. Maailmankuulut kuvat Titanicin vesillelaskusta Harland & Wolffin telakalta Pohjois-Irlannin Belfastista näyttävät, kuinka alus laskettiin pituussuunnassa mereen, käyttäen muun muassa tonneittain saippuaa ja valaanrasvaa rampin liukastamiseksi. Titanic saatiin vesille tällä tavoin noin minuutissa.

Papenburgin sisarten kohdalla puolestaan käytettiin paljon nopeampaa taktiikkaa. Kuten oheinen kuvakin näyttää, puolivalmis Viking 3 tiputetaan veteen sivuttain, paapuurin puoleinen kylki edellä, poistamalla jokin ennakkoon suunniteltu pidäke sen alta nopeasti.

Tuloksena on varsin näyttävä loiskahdus, jossa vettä lentää massoittain, aiheuttaen viereiselle rantatörmälle pienimuotoisen vedenpaisumuksen.

Tämän juhlallisen vesillelaskun jälkeen Viking 3 on siirretty varustelulaituriin, jossa se on rakennettu valmiiksi.

Kuusi sisarta Suomeen, kolme Meksikoon

Viking Linen silloiset osakasvarustamot tilasivat 1970-luvun taitteessa uusia matkustaja-autolauttoja tarpeeseen. Suurten ikäluokkien suomalaiset lähtivät sankoin joukoin töihin Ruotsiin, ja myös suomalaisten vapaa-ajan matkailu Ruotsiin oli nosteessa - kuin myös toisinpäin. Ruotsinlaivoille - ja suomenlaivoille - oli siis ennennäkemätön tarve.

Iso, peräti kuuden, oman aikansa mittapuulla vieläpä kookkaan laivan tilaus kohdistui länsisaksalaiseen Meyer Werftin telakkaan Papenburgissa, Ala-Saksin osavaltiossa, lähellä Hollannin rajaa. Telakka on myös Turun Pernon telakan, Meyer Turun, nykyinen omistaja.

Meyer Werft rakensi yhteensä yhdeksän toisiinsa nähden samanlaista tai melko samanlaista alusta, joista kolme oli tilannut käyttöönsä meksikolainen liittovaltion virasto, nimihirviö Caminos y Puentes Federales de Ingresos y Servicios Conexos, joka hallinnoi teitä, siltoja ynnä muita liikenteeseen liittyviä palveluita.

Loppujen kuuden aluksen tilaukset jakautuivat Viking Linen osakasvarustamojen, suomalaisen (ahvenanmaalaisen) Rederi Ab Sallyn ja ruotsalaisen Rederi Ab Sliten välille niin, että Suomen lipun alle tuli neljä alusta ja Ruotsin lipun alle puolestaan kaksi alusta. Itämerellä alukset tultiin tuntemaan osuvalla lempinimellä Papenburgin sisarukset.