Tahko tarjoaa pohjoisen elämykset keskellä Suomea 

Piikkirenkaat jauhavat jään pintaan pieniä reikiä, kun kymmenen hevosvoimaa pyörittävät karting-auton takapyöriä. Ajan mutkaan turhan reippaassa sivuluisussa, ja törmäys valkoiseen muuriin on väistämätön. Onneksi kuski tai auto eivät joudu varikolle, sillä muuri on pehmeää puuterilunta. Lumi pölähtää kypärän sisään ja mieleen tulevat muistot lapsuuden lumipesuista. 

Karting-rata on aurattu Syvärijärven jäälle, jonka toisella rannalla silmien eteen avautuvat laskettelurinteet ja toisella Tahkon keskusta. Järven jäällä on kuormakontti, jonka kyljessä lukee isolla Eagle Karting. Yritys on erikoistunut moottoriurheiluun ja etenkin kartingiin. Yleensä lajia harrastetaan kesällä tai sisätiloissa, mutta Tahkolla autoilla päästään ajamaan myös jäällä.  

Karting on perusmuotoisena lajina kurinalaista touhua, jossa pyritään välttämään auton sivuluisua mahdollisimman pitkälle, sillä moinen hidastaa kierrosaikaa. Jäällä homma kääntyy päälaelleen, sillä täällä kahva edellä ajaminen on elinehto. Auto menee mutkissa enemmän kylki edellä kuin suoraan. Ainakin jos haluaa pitää ajaessaan hauskaa. 

Kun karting-auto viedään jäälle, hommasta viedään ryppyotsaisuus tyystin pois. Kyse on enemmänkin hauskanpidosta ja vanhan ajan ralliautomaisesta ajotavasta. Olen ajanut karting-autoilla elämässäni kymmeniä kertoja, mutta ihan näin hauskaa ei ole tullut aiemmin pidettyä. Vaikka leikkimielisen kisan aikana tulen ajaneeksi ulos kolmesti ja hävinneeni jälkikasvulle, on homma silti ollut hulvattoman hauskaa. 

Rata aurataan järven jäälle, kun keli sen sallii. Käytännössä ajamaan pääsee tammikuussa, kun Tahkolahti on kunnolla jäätynyt. Reilun puolen tunnin mittainen ajovuoro maksaa 60 euroa henkilöltä, mutta lajia pääsee kokeilemaan 20 euron kertamaksulla erien välissä. Ajaminen onnistuu perheen pienimmiltä, sillä Tahko 1cekarting tarjoaa lyhyemmille ajajille lisäpolkimia.  

Hyvät rinteet matalammalla 

Tahkovuoden laskettelukeskuksella oleskellessa kuulee usein saman vitsin, jota viljelevät etenkin paikalliset yrittäjät: ”Mitä eroa on Tahkolla ja pohjoisen hiihtokeskuksilla?” No? ”500 kilometriä”. Pari ensimmäistä kertaa juttu naurattaa, mutta kymmenes kerta ei nää nosta suupieliä hymyyn. Sen opetus on kieltämättä ihan totta, sillä Tahko Mountain kestää vertailun maamme pohjoisempien hiihtokeskusten kanssa. 

Yhdessä asiassa Tahko jää kuitenkin jälkeen pohjoisen suurempiin hiihtokeskuksiin verrattuna. Tahkon korkein kohta kohoaa hieman reiluun 200 metriin merenpinnan yläpuolelle. Se on pohjoisessa pieni lukema, sillä Ylläksen huippu on 700 metrissä ja monessa muussakin keskuksessa 500 metrin tuntumassa. Tämä ei kuitenkaan ratkaise kaikkea, sillä Tahko osaa käyttää pienet metrinsä hyväkseen. 

Pienen vaaran sivuille on saatu mahdutettua 25 rinnettä, joista pisin on 1,2-kilometrinen. Laskettavaa siis riittää, ja Tahkolla viettääkin useamman päivän ilman, että samat rinteet alkavat heti kyllästyttää. Viikossa nurkat alkavat varmasti olla koluttu, mutta toisaalta tutun rinteen laskemisessa on siinäkin mielekkyyttä. Etenkin arempien laskijoiden tapauksessa tuttuus on vain hyvä asia.