Tiedätkö, mikä on kuvan autossa olevan vihreän valaisimen tarkoitus?

Vanhemmista kuorma- ja linja-autoista saattaa takaa vasemmalta löytyä vihreä hajavaloa näyttävä valaisin, joka palaa vain satunnaisesti, lyhyitä hetkiä kerrallaan.

Kesällä autoharrastajia kerääntyy aika-ajoin erilaisiin kokoontumisiin ja ajotapahtumiin. Moni harrastaja ajelee harrastepeleillään muutenkin, ihan omaksi huvikseen, Suomen suloisessa suvessa.

Erilaiset harrasteautot tuovatkin mukavasti väriä ja kauniita muotoja nykyautojen hajuttomaan ja mauttomaan massaan.

Historiallinen hetki

Vanhempien kuorma- ja linja-autojen perässä, vasemmalla puolella, voi bongata vihreän valaisimen, jossa ei kuitenkaan pääsääntöisesti ole valoa kuin hetkellisesti. Koimme kaverini kanssa hienon hetken kesäkuussa, kun olimme menossa vanhalla kuplavolkkarilla kohti Lappeenrantaa, joka toimi Suur-Saimaan ympäriajon lähtöpaikkana. Hieman ennen Koriaa saavutimme vanhan Magirus kuorma-auton. Ajaessamme kuorma-auton takana, sen kuljettaja painoi kojelaudassa olevaa nappulaa, jolloin auton perään asennettu vihreä valo syttyi. Hän halusi viestiä meille, että hänen mielestään kyseessä olisi turvallinen ohituspaikka. Täytyy sanoa, että käsillä oli aika nostalginen ja hieno hetki, kun täräytimme 1970-luvun alkupuoliskon autolla sitten ohi kyseisestä kuorma-autoklassikosta, ohitusvalon saattelemana.

Nykyään, kun ohitusvaloja ei enää raskaassakaan kalustossa ole, voidaan samainen merkinanto antaa suuntamerkillä, vilauttamalla sitä kerran-pari oikealle. Olennaista on kuitenkin muistaa, että vastuu turvallisen ohituspaikan ja -hetken valinnasta on kuitenkin aina ohitukseen lähtevän auton kuljettajalla. Mikäli itse päätyy näyttämään ohitusmerkkiä vilkulla – tai vanhemman auton kanssa ohitusvalolla – on kuitenkin tärkeää olla varma siitä, että takaa lähestyvän ohitus voi tapahtua turvallisesti. Jos varmuutta ei ole, jättäisin merkin näyttämättä.

Sormi katkaisijalla koko ajan valon palaessa

Ohitusvalosta säädettiin aikanaan, että sen tuli olla kuorma- tai linja-auton perässä, vähintään puolen metrin ja enintään puolentoistametrin korkeudella oleva 15-25 watin tehoinen vihreää hajavaloa näyttävä valaisin, jota ohjattiin painokoskettimella (lähde: Hemmi-Pättiniemi: Kuorma-auto, Tammi).

Painokoskettimella tarkoitettiin siis nappia, jota piti painaa koko ajan silloin, kun halusi ohitusvalon palavan. Tällä varmistettiin, ettei valo jää vahingossa palamaan. Näinhän voisi tavallisella, esimerkiksi vipukatkaisijalla, varustetun valon kanssa käydä.

Ohitusvaloja oli käytössä linja- ja kuorma-autoissa ainakin1960-luvulla – käsittääkseni jonkin verran myös jo 1950-luvulla.