Vuosi sähköllä: Sähköauton latausjohto aiheuttaa päänvaivaa

Arki täyssähköauto Hyundai Ioniq Electricin kanssa paljasti taas uuden piirteen. Kankea ja kurainen latausjohto on työläs käsitellä, mutta pahinta on, että se vahingoittaa maalipintaa.

Latausjohto on sähköautoilijan eniten käyttämä varuste. Se on myös riesa, joka saa kulmat kurtistumaan monta kertaa.

Hyundai Ioniq Electricissä latausjohtoja on kaksi. Toisen johdon voisi pakata sitä varten olevaan laukkuun. Laukkuun pakkaaminen vaatii johdon tiukan kieputtamisen ja sovittelun laukun muotoihin. Arjessa tätä ei tule tehtyä ja lopputuloksena on kaksi toistensa päällä makailevaa johtoa tavaratilassa. Onneksi johdot ovat eriväriset – se auttaa tarttumaan lataustilanteessa kerralla oikeaan piuhaan.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Syyllisen etsintää

Ensimmäinen aurinkoinen päivä pitkän pimeyden ja harmauden keskellä havahdutti. Kuka on naarmuttanut autoni?

Ensimmäisenä syyllisenä pulpahtaa mieleen harjakoneen pesu. Kun asiaa tuumataan hetki ja usean silmäparin voimin tutkitaan jälkiä, joita löytyy tietyistä paikoista maalipintaa runsaasti, mutta toisaalta ei lainkaan, on pakko vapauttaa harjapesukone syyllisyydestä. Katse kääntyy hiekalla roikkuvaan latausjohtoon.

Likaisen latausjohdon mukana tavaratilaan kertyvä hiekka oli jo ennestään tuttu juttu, mutta nyt vasta ymmärsimme, että tottahan toki likainen johto kykenee myös vahingoittamaan auton maalipintaa.

Uusi muutos käyttäytymiseen

Kun ongelma on tiedossa, on sitä helppo välttää. Tässä tapauksessa tuloksena on käyttäytymisen muutos. Vaikka auton oma latausjohto ylettyikin esimerkiksi mökillä auton edessä olevaan tolppaan, jatkossa Ioniqin tapaan perästä ladattava auto peruutetaan tolpan luo. Auton kylkeä pitkin, sivupeilin yli kulkenut latausjohto nimittäin ehti tehdä tuulen riepotellessa omat merkintänsä auton kylkeen. Vastaavasti myös muilla latauspaikoilla tavaksi tulee jatkossa varmistaa, että latausluukku jää pysäköidessä mahdollisimman lähelle latauspistettä.

Naarmut maalipinnasta saa pois kunnon vahauksella, joten sen pysyvämpiä vahinkoja hankauksesta ei ehtinyt syntyä.

Teksti ja kuvat: Eila Parviainen