Koeajo: Opel Astra -lataushybridi tuntuu sittenkin Opelilta, ja vieläpä sisarmalliaan edullisemmin
Opel Astra PHEV osoittaa, että transformaatio ranskalaisesta saksalaiseksi autoksi on onnistunut poikkeuksellisen hyvin. Hyvää: ajettavuus, ajoasento, suorituskyky, hinnoittelu. Huonoa: pari pientä kojelaudan viimeistelyä, tavaratila (latausjohtojen kanssa).
On kuin kotiin tulisi, ajattelee autotestaaja, kun Peugeot 308 -käyttötestin jälkeen on aika ottaa myös sisarmalli Opel Astra viikon mittaiseen koeajoon.
Ruodimme näiden kahden auton välisiä hintaeroja jo viime vuoden puolella, ja etu näyttäisi edelleen olevan saksalaisbrändillä, vaikka molemmat autot ovatkin sitten jutunteon roimasti kallistuneet. Esimerkiksi nyt koeajetun 180-heppaisen lataushybridin saa Astrana 38 691–42 691 eurolla, kun samalla tekniikalla toteutetusta 308:sta saa pulittaa jo 43 828–47 640 euroa. Ero on niin suuri, ettei sitä voi perustella edes pienillä varustepoikkeamilla, joita erimerkkisistä autoista väistämättä löytyy.
Perinteisellä ratilla
Mutta palataan edellä mainittuun kotoisuuteen. Lyhyesti sanottuna kaikki se, mikä käyttötesti-Peugeotissa toimii hyvin, tekee tässä Opelissakin niin – ja osittain jopa paremmin.
Tuttuus ei tosin avaudu aivan ensivilkaisulla. Korin mittasuhteissa saattaa havaita joitakin yhtäläisyyksiä, mutta pääsääntöisesti Astra näyttää niin paljon Opelilta kuin pitääkin säilyttääkseen valmistajalle ominaisen identiteettinsä.
Myös sisustus on designiltaan hyvin saksalainen. Katseelle eniten alttiit osa-alueet eli kojelaudan päälinjat, ohjauspyörä katkaisimineen, mittaristo sekä keskinäyttö ja sen alla olevat nappulat ovat tyystin erilaiset kuin Peugeotissa. Tämän jälkeen 308:sta sellaisenaan lainatut liukumallinen vaihteenvalitsin, ajomoodin kytkin tai ohjauspylvään viikset eivät enää pistä silmään lainkaan niin pahasti.
Siinä missä nykyinen Opel Corsa -pikkuveli toteutettiin kiireellä miltei suoraan Peugeot 208:n pohjalta General Motorsin myytyä saksalaisbrändin ranskalaisille, Astraan on selvästi ehditty satsata enemmän aikaa ja rahaa, ja hyvä niin.
Aidosti eurooppalainen
Ajettavuudessa eniten eroavat juuri se ratti, joka on Peugeotin pikku suunnikkaan sijaan tavallisen pyöreä ja ohutkehäinen sekä mittariston tavanomainen sijoitus – sitä ei siis katsota ohjauspyörän ylitse kuten 308:ssa vaan perinteiseen tapaan ratin kehän läpi. Kun hyppää Peugeotista suoraan Opeliin, tällainen järjestely tuntuu sittenkin luontevammalta.
Muu meneekin sitten yhdentyneen Euroopan piikkiin. Koska ranskalainen auto on tätä nykyä keskimäärin huomattavasti aiempien vuosikymmenten malleja jämäkämpi ja saksalainen auto puolestaan mukavampi, esimerkiksi jousitukselle tai penkkien pehmustukselle ei enää tarvitse tehdä käytännössä mitään radikaalia. Joskus 1980-luvulla Opel Kadettin ja Peugeot 305:n risteyttäminen ei ehkä olisi ollut aivan näin yksinkertaista…
Ja koska kummatkin maat ovat aina vannoneet hyvän ajettavuuden nimiin, tässäkään mielessä lopputulos ei järkytä. Astra menee juuri sinne mihin kuljettaja sen tarkoittaakin: suuntavakavuudessa, mutkatieajossa tai kaupunkipyörittelyssä ei moitteen sijaa löydä. Sama pätee istuinmukavuuteen. Alustan perusvire on ehkä hieman kovempi kuin Peugeotissa, mutta ero ei kaiken kaikkiaan ole suuren suuri.
Aivan kuten käyttötestiautossamme, myös Astrassa voimalinja pelaa hienostuneesti. 1,6-litrainen bensaturbo saa sähköstä kivasti lisävoimaa, ja yhdellä akullisella pääsee paikallispäästöttömästi reitistä ja olosuhteista riippuen yleensä 40–60 kilometriä ennen kuin polttomoottori ensimmäisen kerran miltei huomaamatta starttaa.
Synergiaan Peugeotin kanssa viittaavat myös samat piippaukset aina erittäin kätevää automaattista ovien lukitusta myöten: suuntavilkun ääni onkin soundeista ainoa, joka Opelilla on sävelletty uusiksi. Myös pysäköintikamera edustaa – valitettavasti – samaa epäselvää linjaa kuin käyttötestiautossamme.
Tavaratilaa niukemmin
Tavaratila on tässä hybridimallissa aika vaatimaton – ja kun mukana kuljetettavat latauspiuhat eivät mahdu välipohjan alla olevaan lokeroon, käytännön litramäärä putoaa entisestään. Vaivaan tuo tietysti parannusta Sports Tourer -farkkumalli, joka ei ole vielä ehtinyt Suomeen saakka koeajoja varten.
Ohjaamossa säilytystilaa on myös Astrassa runsaasti, mutta tässä kohdin viimeistelyyn tulee pari säröä: vaihteenvalitsimen edessä olevan lokeron kansi on poikkeuksellisen halvan oloista kierrätyskumia, eikä sen yläpuolella olevan lokeron kannen avausmekanismikaan herätä paljon luottamusta.
Vieläkin aidompi Opelina
Oivallisesti on siis opelistettu. Vanhempi Astra-kuski ei takuulla huomaa autosta mitään erikoista, eli kyseessä on saumaton seuraaja edelliselle sukupolvelle. Kuten eräs testaajamme autoa kokeillessaan totesi: tämä tuntuu enemmän Opelilta kuin käyttötesti-Peugeot Peugeotilta. Taidatkos sen paremmin sanoa.
