Koeajo: Volkswagen ID.7 – kohtuuhintainen edustusauto

ID.7 on Volkswagen-malliston kärkituote, joka on samaan aikaan hyvä ja huono talviauto. Hyvää: ajomukavuus, sähkötekniikka, sisätilat, laatu Huonoa: heikko pito liukkaalla

Volkswagenille on tapahtunut sähköautojen myötä jotain, mitä harva osasi ennustaa. Saksalaisvalmistaja on nimittäin alkanut tehtailla tylsien automallien rinnalle myös hieman persoonallisempia autoja. Äskettäin ilmestynyt ID.Buzz oli piristävä tuulahdus muuten niin kovin tylsään automarkkinaan. Samaa voi sanoa myös ID.7:stä, vaikka Buzzin persoonaan ei kurotella.

ID.7 edustaa luokkaa, joka on painunut autoteollisuudessa marginaaliin. Se ei ole SUV, vaan sedan. Jos itselleen halajaa jotain muuta kuin katumaasturia, on autovalikoima kaventunut melkoisesti. Etenkin jos autoa on katselemassa sähköisellä voimalinjalla.

Volkswagenin sähköinen lippulaiva on ID.7, joka vakuuttaa monella tavalla. Yksi niistä on hinnoittelu, sillä kookas sähkösedan maksaa halvimmillaan 60 000 euroa. Toki se on paljon rahaa, mutta koko, laatu ja tekniikka huomioiden kyseessä on varsin kohtuullisesti hinnoiteltu automalli.

Tällä hetkellä ID.7:ää on saatavilla käytännössä vain yhtenä versiona. Se on takavetoinen, ja 77 kWh akulla varustettu. Moottori tuottaa 286 hv ja 545 Nm, joten voimasta ei ensimmäisenä tule pulaa. Ison auton kiihtyvyyslukema on mukava 6,5 sekuntia. Toimintamatkaa riittää 77 kWh akulla jopa 613 km, sillä WLTP:n mukainen keskikulutus on 14,2 kWh sadalla kilometrillä.

Volkswagen on panostanut myös latausnopeuteen, sillä ID.7 nappaa virtaa sisäänsä maksimissaan 175 kW nopeudella. Tuollaista lukemaa on mukava tuijotella pikalaturilla, jos olosuhteet ovat maksimille suotuisat. 10–80 prosentin varaustaso saavutetaan 28 minuutissa.

Akku kannattaa lämmittää

Koeajo suoritettiin talvisissa olosuhteissa ja parhaimmillaan elohopea laski -13 asteen tienoille. Kovassa pakkaskelissä virran sisäänotto ei luonnollisesti yllä lämpimien kelien tasolle, mutta lämmitetyllä akulla ID.7 nappasi virtaa sisäänsä 130 kW nopeudella.

Akussa on onneksi esilämmitys, mikä nopeuttaa pikalatausta etenkin lataustapahtuman alkuvaiheessa. Akun lämmittäminen optimaaliseksi ottaa kuitenkin aikaa. Kymmenessä pakkasasteessa maksimaalisen latausnopeuden saavuttaminen ottaa aikaa 40–50 minuuttia. Latausta joutuu siis suunnittelemaan hyvissä ajoin.

ID.7:stä löytyy erinomainen akun optimointi -valikko, joka näyttää akun reaaliaikaisen pikalatausnopeuden. Auto siis kertoo selvästi latausnopeuden olevan vaikka 34 kW, mutta lämmityksen jälkeen 75 kW. Tämä on hyvin informatiivinen tapa ilmaista se, mitä akun lämmityksellä on saavutettavissa latausnopeuden suhteen.

Lataus nopeus on kylmälläkin akulla kohtuullista, ja laturissa ollessaan akku kyllä lämpiää nopeasti vastaanottamaan latausta ripeästi. Pakkasilla lämmitys kuitenkin nopeuttaa lataustapahtumaan niin merkittävästi, että optimointi on suositeltavaa.

Volkswagenin sedan-malli on monessa suhteessa hyvä talviauto. Se lämpiää nopeasti ja istuinlämmitykset löytyvät etujakkaroiden lisäksi myös takapenkiltä. Etulasi sulaa nopeasti, mutta takalasin lämmitys on niin hyvin piilotettu, ettei sitä ehtinyt löytää viikon koeajon aikana lainkaan.

Pientä opettelua vaativat myös tuulettimen säätimet, joita pitää käännellä ilmastointivalikon kautta tietoviihdenäytöstä. Kun logiikan oppii, on se ihan kätevää, mutta alkuun homma tuntuu ärsyttävältä. Onneksi automatiikka toimii hyvin.

ID.7:n kohdalla on myös ilahduttavaa huomata, että ID-perheen haasteet kosketusnäppäimien toiminnan ja ohjelmiston kanssa on pitkälti selätetty. Kosketusnäppäimet toimivat loogisesti ja sulavasti. Pariin kertaan auto ei suostunut tunnistamaan avaimia, mutta ongelma esiintyi aina jostain syystä K-latauksessa asioinnin jälkeen.

Jää sutimaan paikalleen, mutta ei sillä kivalla tavalla

ID.7:n suurin haaste on vetopito, joka on liukkaalla onneton. Koska auto on takavetoinen, jauhavat takanakit tyhjää pitkiä pätkiä ennen kuin haluttu nopeus on saavutettu. Käytännössä luistoneston valo vilkkuu aina kun kuski painaa vauhdinsäätöpedaalia pohjaan. Nelivetomallille on ID:n kohdalla todella tarvetta.

Päänvaivaa tuottaa myös auton painoa yhdistettynä pitkään akseliväliin ja liiaksi peliin puuttuvaan luistonestoon. Jäin koeajolla jumiin hyvin viattomalta tuntuvaan paikkaan niin pahasti, että edessä mainasi olla hinauskeikka. Ongelma on se, että autosta ei saa poistettua luistonestoa kokonaan. Siksi auto meinasi tehdä täyden stopin käytännössä tasaiselle paikalle.

Kolmen vartin työntöoperaatio tuotti onneksi tulosta, mutta auto kyllä halusi tehdä kaikkensa estääkseen onnistumisen. Yksi raivostuttavimmista jutuista on nimittäin se, että auto sammuttaa itsensä kokonaan kuskin noustessa ulos autosta katselemaan tilannetta. Sammumisen jälkeen luistonesto palaa sportilta normitilaan, ja valikkorumba alkaa aina alusta. Liukkaalla kelillä kannattaa siis olla tarkkana, ettei joudu käyttämään Autoliiton Plus-jäsenyyttä jäätyään kiinni kotipihaan.

Pienistä haasteista huolimatta ID.7 on mukava matka- ja talviauto. Kylmälläkin kelillä kulutus on matka-ajossa kohtuullista, ja reippaassa moottoritieajossa energiaa kului keskimäärin 22 kWh sadalla kilometrillä. Pakkaskelit huomioiden lukema ei ole paha. Kun autoa joutuu lämmittämään lyhyillä ajosuoritteilla, nousee kulutus helposti 5 kWh tuosta.

Erityistä kiitosta Volkswagenille on annettava ajomukavuudesta, sillä ID.7 on yksi miellyttävimmistä automalleista mitä on tullut ajettua lähivuosina. Ohjaamossa on reippaasti tilaa ja penkeistä saa likipitäen täydellisen ajoasennon. Viisi ihmistä matkustaa Volkswagenissa mukavasti, mitä ei voi sanoa kovin monesta nykyautosta.

Volkswagen ID.7 tarjoaa hyvät sisätilat ja teknisesti laadukkaan kokonaisuuden ihmiselle, joka ei välttämättä halua itselleen SUV-mallista perheautoa. Kun pito-ongelmiin saadaan ratkaisuksi nelivetomalli, on kyseessä paketti, josta on hankalaa olla pitämättä.

Teksti ja kuvat: Tuomas Rajala