Koeajo: Ford Puma -kevythybridissä on paljon muutakin kekseliästä kuin tavaratilan lisälokero

Sinisen ovaalin pikkukatumaasturi Ford Puma on onnistunut kokonaisuus. Hyvää: kekseliäs kevythybriditekniikka, toimiva ergonomia, tavaratilan yksityiskohdat. Huonoa: turhan pitkät välitykset, tahmea ohjauksen keskialue.

Fiestaan pohjautuva mutta sitä hieman suurempi Ford Puma herättää huomiota etenkin hauskoilla sammakkoajovaloillaan, jotka on lätkäisty keulalle konepellin suuntaisesti miltei vaakatasoon. Kotimaan koeajo kuitenkin osoitti, että autolla on runsaasti muitakin avuja – ja myös innovatiivisia sellaisia, joita ei ehkä ole aiemmin yhdistetty nimenomaan Fordien luonteeseen.

Kevyesti käsikäytöllä

Koeajettu Puma 1.0 Ecoboost Hybrid mHEV on siitä erikoinen laite, että siinä yhdistyy kevythybriditekniikka ja manuaalivaihteisto – yleensähän nämä ovat järjestään automaatteja, kuten tietysti useimmat uudet autot nykyään muutenkin. Puman tapauksessa kaksoiskytkinvaihteistokin on tarjolla, mutta samalla sähköavulle pitää heittää hyvästit.

Manuaalimalli saa siis yksinoikeuden kevythybriditekniikan käyttöön, ja juuri tämä kombinaatio tuo mukanaan muutaman mielenkiintoisen jipon. Ensinnäkin sähköapu todella tuntuu kulkupuolessa, kun automaatti ei omilla valinnoillaan ”suodata” kokemusta – kaasujalka tunnistaa poikkeuksellisen täyteläiset liikkeellelähdöt jo tuhannesta kierroksesta lähtien, eikä kolmipyttyisille pikkumoottoreille tyypillisestä kuolleesta kohdasta ole tietoakaan.

Etevää ekoilua

Kevythybriditekniikka myös paikkaa Puman pitkiä välityksiä kadunkulmia kierrettäessä: kun muuten pesään pitäisi pistää ykkösvaihde, sähköavun kanssa kakkonenkin saa auton katkottomasti liikkumaan. Sama pätee kolmospykälään, jonka voi niin ikään tuikata ”epäluonnollisen” aikaisin sisään.

Sen sijaan se, että nelonen on liian pitkä 50 km/h -rajoituksilla ja viitonen vastaavasti 60 km/h -alueilla, lähinnä ärsyttää. Eikä siitä kulutuskaan oikein tykkää, kun moottorin jyrinän välttääkseen pitää ajaa yhtä pykälää totuttua pienemmällä vaihteella. Toisinaan tasakaasulla erottuu lisäksi outoja nykäyksiä – ne menevät sylinterien lepuutustoiminnon piikkiin.

Kaasua nostettaessa energian talteenotto on selvästi voimakkaampaa kuin perinteinen moottorijarrutus, mitä oppii hetken päästä käyttämään hyväkseen. Alamäissä vauhti ei karkaa laittomiin lukemiin, eikä jarrupolkimelle ole yhtä lailla käyttöä kuin tavallisissa polttomoottoriautoissa.

Tekniset yllätykset jatkuvat liikennevaloihin pysähdyttäessä. Bensamoottori sammuu, vaikka kytkinpoljin on pohjassa – perinteistä start/stop -järjestelmän vaihde vapaalle–kytkin ylös -proseduuria ei siis tarvita. Halutessaan sammutusautomatiikan aktivoinnin nopeusrajaa voi myös säätää.

Silti pikkuauto

Puma on muutenkin todella luonteva ajettava taajamassa, siis yhtä hyvä kuin kantaäitinsä Fiesta. Nämä fiestamaisuudet tulevat esiin myös maantienopeuksissa, missä ohjaus on keskialueeltaan tahmea, mutta enemmän käännettäessä tuntoa alkaa löytymään paremmin. Ohjaustehostus on aika voimakasta, mutta silti kiihdytyksessä erottuu läpi hieman vetelyä.

Menoa säestää myös kolmisylinterisen moottorin pörinä sekä melko kova rengasmelu – paljastaen Puman pikkuautotaustan. Vastaavasti mukulakivetyksellä resonanssiäänet pysyvät kurissa, vaikka topakka jousitus välittääkin epätasaisuudet ohjaamoon. Piirre paljastuu pintakovuudeksi, kun suuremmissa heitoissa alusta päästää korin jopa hieman vellomaan.

Ergonomia on Fordin tapaan erinomaisen toimivaa. Ajoasento on pikemminkin henkilöautomainen kuin katumaasturimainen, ja perinteinen seisontajarru sekä pitkäliikkeinen, mutta mukiinmenevä vaihteensiirto toimivat kuskin mutkattomina apureina.

Kuljettajan silmien eteen avautuu muokattava ja nätin näköinen digitaalinen mittaristo, joka muun muassa kertoo, kuinka paljon kulloinkin otetaan energiaa talteen ja miten sitä valjastetaan kiihdytyksissä käyttöön.

Piilotila toimii

Jo hansikaslokero on tämänkokoiseen autoon todella suurikokoinen, ja tavaratilan lattian alla olevasta syvästä Megabox-lisälokerosta kerroimme jo aiemmin ulkomaan ensikoeajon yhteydessä. Nyt tuli kokeiltua poteron toimivuus käytännössä – ja toimiihan se, erittäin hyvin itse asiassa.

Ratkaisulla saadaan nimittäin kauppakassit pysymään oivallisesti aloillaan; sen kun upottaa pussit koloon ja laskee kannen kiinni. Pohjassa on vieläpä avattava tulppa, joten vaikka likaisten vaelluskenkien mudat voi huuhdella vesiletkulla.

Megabox voittaa kassikoukut mennen tullen, eikä sitä paitsi syö lainkaan tilaa muilta tavaroilta varsinaisen kontin puolelta. Siellä puolestaan ilahduttaa kahteen tasoon asettuva ja irrotettava välipohja sekä kynnyksetön laajennettavuus.

Jos nyt pitäisi ostaa pikkuinen katumaasturi, pienoinen Ford olisi listalla aika kärjessä – vaikka kilpailijoiden joukko on tässä autoluokassa sankka. Mallinimeenkin on jo ehtinyt tottua: uusi Puma on sen verran itsevarma paketti, ettei ysäripikkucoupé-kaima enää tule mieleen.

Teksti: Jussi Saarinen Kuvat: Petri Munukka