Koeajo: Kia Sportage hybridillä ja nelivedolla, ja kaikki muu unohtuu

Kia Sportage osui testattavaksi juuri pääkaupunkiseutua kurittaneiden lumituiskujen aikana. Nelivetoversio selvitti aurausvallit, jäiset polanteet ja sohjoliirrot niin varmasti, etteivät pikkupuutteet harmittaneet ollenkaan. Hyvää: tilat, etenemiskyky, hiljaisuus, varustelu. Huonoa: lumelle arat anturit, kulutus.

Päältäpäin on vaikea uskoa, että Kia Sportage ja Hyundai Tucson ovat samalle tekniikalle rakennettuja sisaruksia. Ne ovat täysin erilaisia ulkonäöltään, yhteisiä pintaosia ei ole. Sama pätee sisustukseen: materiaalit ja muotoilu ovat omanlaisiaan, mutta yllättäen näyttöruudut ovat fonttia ja valikkoja myöten samoja. Luulisi, että juuri digipuolella erojen tekeminen olisi edullisempaa kuin peltien taivutuksessa tai verhoilussa.

Piilossa olevassa tekniikassa on edetty konsernin yhteisellä linjalla, eli tarjolla on samat voimalinjat. Variaatioita on paljon. Bensiinimoottorin saa sellaisenaan, kevythybridinä, hybridinä tai lataushybridinä. Diesel joutuu pärjäämään vain kevythybridinä. Kaikille versioille yhteistä on polttomoottorin iskutilavuus 1,6 litraa, vaikka tehoskaala ulottuukin 136:sta 265 hevosvoimaan.

Malliston hinnat alkavat etuvetomanuaalin 32 tuhannesta, mutta talven keskellä mielenkiintoiset nelivedot alkavat 40 000 eurosta. Ajossa ollut hybridiversio GT-Line-varustein on vielä kympin kalliimpi.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Tyylikkäät sisätilat

Tiloiltaan Sportage on runsaanpuoleinen: taakse mahtuu aikuisia, ehkei kuitenkaan kolmea pitkälle matkalle. Istuimien muotoilu ja ajoasento osuu useimmille kohdalleen. Lisäbonuksena myös takaselkänojaa voi kallistaa torkkumiseen. Myös tavaratila on kookas ja kun välipohja on yläasennossa, lattiasta tulee laajennettuna tasainen. Selkänojan saa nurin kontin seinässä olevista vivuista.

Kojelaudan näkymää hallitsee leveä kaareva lasiruutu, 12-tuumaiset näytöt itsessään ovat kahdessa osassa. Lasipinnan lisäksi on levitetty runsaasti kiiltävää muovia, mikä on tyylikästä puhtaana pidettynä. Vekottimien hallintaan on vielä kolmas hipaisupinta, jonka toimintoja voi vaihtaa joko lämmönsäätelyyn tai muun tietoviihteen käyttöön. Kätevä ratkaisu kojelaudan pelkistämiseen, mutta aika usein tulee lämpötilan säätämisen sijaan muutettua äänenvoimakkuutta tai vaihdettua radiokanavaa. Tilaahan olisi ollut molemmille erikseenkin, ja joka tapauksessa penkinlämmittimille ja -jäähdyttimille on omat nappulansa keskikonsolissa.

Urheiluvarusteissa

Jo EX-varustetaso on varsin kattava, mutta herkkua on tarjolla enemmänkin. Business Premium on huippuvarusteluista herraskaisempi ja GT-Line sporttisempi. Toiminnallisesti GT-Line tuo lisää vain säädettävän iskunvaimennuksen. Muut muutokset ovat visuaalisia – erilaiset puskurit, vanteet ja maski sekä kiiltävää mustaa, alumiinia ja tikkauksia antamassa sporttista ilmettä.

Vilkun kytkeminen avaa mittaristoon kameranäkymän takaviistoon vähentämään päänpyöritystä. Tuiskusta, jäästä ja loskasta eniten otti nokkiinsa kielletystä ajosuunnasta varoittava järjestelmä, jonka mukaan joinakin päivinä kaikki suunnat olivat vääriä. Onneksi varoitus on maltillinen. Sportin ja Econ lisäksi on Terrain-ajotilavalinnat mudalle, lumelle ja hiekalle. Mikään niistä ei pakota nelivetoa päälle, vaan automatiikka kytkee takavedon antureiden havaittua lipsumista. Pienen pieni viive lienee taloudellisuusasetusten syytä.

Reipas suorituskyky

Sportagen hybriditekniikka ahkeroi koko ajan taustalla kuljettajaa sen enempää vaivaamatta. Sähkömoottori on vain 44-kilowattinen (60 hv), joten vähänkin reippaampi kaasun painallus herättää bensiinimoottorin kiihdytyksiin, ylämäkiin ja nopeaan ajoon. Kikkailemalla sähköllä pääsee jopa viisi kilometriä, muutoinkin bensiinimoottori on sammuneena keskimäärin yli puolet ajoajasta. Kylmällä ilmalla moottori käyttää itsensä lämpimäksi ajon alussa. Koeajon keskikulutus asettuu lukemaan 8 l/100 km, mitä on pidettävä siedettävänä nelivetoautolle keskitalvella.

Sportage on Kian myydyin malli Euroopassa ja tehdas kertookin sen suunnitellun erityisesti eurooppalaiseen makuun. Ero Hyundai Tucson -sisarukseen ei ole merkittävä, mutta aivan kuin Kia olisi hitusen tunnokkaampi ja napakampi alustaltaan. On mielenkiintoista nähdä, miten myynti jakaantuu eri voimalinjojen kesken. Nelivetomalleissa hintalisä on kolmisen tonnia niin kevythybridistä hybridiin kuin sitten siitä lataushybridiinkin. Hybridi ei ole paljoa kevythybridiä taloudellisempi, mutta tehoa on enemmän.

Työsuhdeautoilijat ihastunevat ladattavaan versioon juuri voimaan tulleen veronalennuksen myötä. Riittävätkö muille edullisemmat mallit, ja hybridi jää väliinputoajaksi? Seuraamme myyntitilastoista tuomiotanne.

Teksti ja kuvat: Petri Munukka