Koeajo: Kromia ja kunnianhimoa nokkaan – Mitsubishi Space Star

Mitsubishi Space Star yrittää sinnitellä kilpailijoiden vauhdissa päivittämällä ilmettään ja lisäämällä varusteluaan. Hyvää: runsas varustelu, ei herätä kateutta, ei ylinopeussakkoja, vähempikin vauhti tuntuu, ei turhaa ajoa. Huonoa: ajoasento, istuin, tavaratila, ohjaus, melu, haju.

Mitsubishi Space Star on suunniteltu kehittyvien maiden markkinoille pieneksi perheautoksi, mutta Euroopassa suositussa pikkuautoluokassa kisa ominaisuuksista on paljon tiukempi. Thaimaassa valmistettuna auto ei aivan vastaa japanilaiselta odotettua laatuvaikutelmaa. Onneksi pakasta vedetyn testiyksilön haju sentään alkoi hälvenemään jo koeajon aikana.

Mitsu yrittää pelata yhtä sarjatasoa liian korkealla, siihen vanhentuvan mallin rahkeet eivät riitä. Varsinkin uudistumisen mukana nousseella hinnalla kilpailijoilta löytyy etevämpiä tarjokkaita. Mitsubishi on kuulunut jo pari vuotta Renaultin ja Nissanin muodostamaan allianssiin – missä siis viipyy Clion tai edes sitä iäkkäämmän Micran rakenteisiin perustuva nykyaikaisempi pienokainen?

Kattava varustelu

Space Star tarjoaa kelpo tilat, vaikkei se aivan nimensä mukainen tilaihme olekaan. Takaistuimellekin mahtuu aikuinen polvitilan puolesta, mutta pää tapaa kattoon. Tavaratilaa saa hitusen lisää jättämällä pohjalla olevan lokerikon pois, mutta isoja esineitä kyytiin ei kapean luukun takia mahdu.

Ajoasento on ainakin pitkälle kuljettajalle hankala. Istuimen säätövara kyllä riittää, jalat eivät jää koukkuun, mutta sitten ei enää yletä rattiin. Jos selkänojaa nostaa pystympään, taustapeili jättää melkoisen katveen etusektoriin. Istuimen muotoilukaan ei houkuttele pitkälle reissulle, fylliä uupuu niin reisi-, sivuttais- kuin ristiseläntuestakin.

Ohjaamo on pääpiirtein ennallaan lisättynä kosketusnäyttöruudulla puhelin- ja bluetooth-yhteyksin. Cd-soitin kielii laitteiston ikääntymisestä. Sitä on paikattu lisäämällä runsaasti varusteita aina automaattisiin kaukovaloihin asti. Ilahduttavaa on sähköisten turvavarusteiden sisältyminen varustukseen.

Portaaton automaattivaihteisto

Suomessa Space Starin saa vain isommalla 1,2-litraisella kolmisylinterisellä bensiinimoottorilla. Sen voimavarat riittävät kevyelle 900-kiloiselle autolle, edes portaattomaan CVT-vaihteistoon liitettynä ei kaipaa enempää tehoa. Vähempikin vauhti tuntuu huteralta ohjauksen suurpiirteisyyden, tunnottomuuden ja keskittämispuutteen takia. Taajamassa ohjauksen hitaus ja vähäinen palautuspyrkimys teettää ratilla veivattavaa.

Pehmeä jousitus antaa korin kallistella, mutta jättää kuitenkin nupukivellä täristävän jälkimaun. Kiihdytyksessä moottorin pörinä tuntuu häiritsevältä, mutta vauhdin kasvaessa se peittyy renkaiden vollotukseen.

Testin lopuksi pikkuinen pääsee vähän hyvittämään puutteitaan, lopputankkaus kertoo keskikulutukseksi vain 5,1 l/100 km. Taloudellisuutta täydentää se, ettei Space Starilla halua ajaa yhtään turhaa ajoa.

Teksti ja kuvat: Petri Munukka