Koeajo: Seat Leon Sportstourer tarjoaa tarkan markan tilatyyliä, mutta myös tärinää

Seat Leon Sportstourer on Golf-pohjaisista farkuista persoonallisin, ja myös edullisin. Hyvää: tilava ja käytännöllinen tavaratila, täsmällinen ajettavuus. Huonoa: alustan pintakovuus, ei nappuloita kojelaudassa.

Uusi Seat Leon Sportstourer ottaa ulkomuodollaan selvän pesäeron konsernisisariinsa. Poikki perän matkaava takavalopaneeli ja kaunolla kirjoitettu Leon-teksti, kuten korin hoikat linjat muutenkin, saavat aikaisemmin asiallisemman automallin näyttämään uniikilta.

Jos katsoo mittoja, voi todeta Leon-farkun kasvaneen tuntuvasti edeltäjästään. Akseliväli on 50 mm aiempaa pidempi, mikä asettaa auton tismalleen samaan 2 686 millimetriin vastikään uudistuneiden Škoda Octavia Combin ja Volkswagen Golf Variantin kanssa.

Koripituudessa eroja on jo selvemmin: Octavia johtaa 4 689 millimetrillä, ja Golf on näistä kompaktein 4 633 mm -lukemallaan. Leon asettuu tähän väliin pituusarvolla 4 642 mm.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

240 litraa lisätilaa

Viistoperäiseen Leoniin verrattuna farkku on reilut 27 senttiä pidempi; tämä menee kokonaisuudessaan auton venytettyyn peräylitykseen eli tavaratilan hyödyksi, sillä akseliväli on näiden korimallien kesken sama. Kontti onkin peräti 240 litraa viistoperää suurempi, ja 620 litran kokonaistilavuudellaan vain 20 litraa pienempi kuin Octavia Combin tunnetusti jättimäinen ruuma.

Käytettävyydessäkään ei jäädä jälkeen, sillä takaluukku aukeaa tarpeeksi ylös pitkällekin lastaajalle, suojapeite vetäytyy yhdellä painalluksella pois tieltä ja on lisäksi helposti irrotettavissa, välipohja asettuu kevyesti kahteen eri korkeuteen ja kahdessa osassa kynnyksettömästi taittuvassa selkänojassa on suksiluukku. Mitäpä sitä muuta 2020-luvun farmariautoilija osaisi tässä hintaluokassa kaivatakaan.

Edelleen edullinen

Hintapolitiikasta vielä: mielenkiintoista Leonissa on sekin, että uusi malli näyttäisi perineen muutaman tuhannen euron hankintaedun Octaviaan ja Golfiin nähden – tosin moottorivalikoimakin on espanjalaismerkillä toistaiseksi astetta niukempi. Mutta jos tällainen puolitoistalitrainen bensaturbo-kevythybridi kelpaa, saa kulkupuolta kerrakseen.

Ärsyttävyyskynnys ylittyi, jo viistoperän koeajossa arvostellun käyttöliittymän kukkasten ohella, lähinnä alustan mukavuudessa. Kun mallistosta löytyy vielä sporttisempi FR, tästä hienostohenkisemmästä ja tuumaa pienemmillä pyörillä varustetusta Xcellencesta ei odottaisi löytävän ylimääräistä tärinää. Alusta ei myöskään ole kuopissa niitä kaikkein äänettömimpiä.

Vastaavasti ajettavuus on todella täsmällistä niin suoraan ajettaessa kuin kovastikin taitettaessa – tosin käytäntö on osoittanut, ettei tähänkään välttämättä tarvittaisi Suomessa pintakovuutta. Yhtä kaikki: luokassaan hyvä sijoitus, jos nappulattomaan kojelautaan tottuu.

Teksti: Jussi Saarinen Kuvat: Jari Saarentaus