Koeajo: Triumph Tiger Sport 800 – oikeasti sporttinen adventure

Triumph uusii Tiger Sport 800:n herkulliseksi paketiksi ja haastaa samalla nakupyörät.

Aamu valkenee hieman normaalia viileämpänä Pohjois-Atlantin rannalla. Ilman kosteusprosentti hipoo sataa, ja pian saatamme saada päällemme virkistävän talvisateen. Olemme Faron kaupungissa, joka sijaitsee Portugalin eteläisimmällä kohdalla.

Normaalisti Portugali kärsii ankarasta kuivuudesta, mutta viimeiset pari viikkoa taivaalta on tullut reippaasti vettä. Ympäröivä luonto on yllättävän vehreää, sillä yleensä tienoo on auringon ruskeaksi kypsyttämää. Olen tullut Portugaliin ajamaan Triumphin uutta sportti-Tiikeriä. Lähtömaassa satoi vettä ja niin tekee myös kohteessa. No, huonomminkin voisivat asiat olla.

Uutuusmalli kantaa nimeä Tiger Sport 800. Mallinimi kertoo heti mistä on kyse, sillä edeltäjän mallinimi luettiin muodossa Tiger Sport 660. Luvassa on siis lisää kuutioita, voimaa ja sporttisuutta.

Suomessa Tiger Sport on edustanut tietynlaista väliinputoajaluokkaa, sillä meillä kaupaksi käyvät aggressiiviset adventurepyörät, joilla voi ajella pitkin maamme lukuisia sorarännejä. Mitä maastokelpoisempi, sen parempi. Sporttinen adventure on edelleen hieman kummajainen.

Triumphin ajatuksena on tarjota urheilullinen peruspyörä, joka yhdistelee nakupyörän, adventuren ja matkapyörän parhaita paloja. Kaiken keskiössä on urheilullisuus ja ketteryys. Vaikka pyörä näyttää kookkaalta, ketteryydestä ei tarvitse tinkiä.

Uusi kolmesylinterinen vääntää kauniisti

Mallinimi Tiger Sport 800 paljastaa pyörän moottorin. Kyseessä on 800-kuutioinen kolmesylinterinen voimanlähde, jollaisista brittiläisvalmistaja tunnetaan. Vaikka niin saattaisi luulla, kyseessä ei ole uudelleenluenta merkin 765-kuutioisesta moottorista, joka vauhdittaa Street Triplen nykyistä sukupolvea.

Moottori on siis täysin uusi, eikä pohjana ole valmistajan mukaan juuri käytetty 765-kuutioista tripleä. Uusi voimanlähde tuottaa 115 hevosvoimaa ja vääntää 84 Nm:n edestä. Vääntökäyrä on hyvin tasainen ja se alkaa hipuilla maksimilukemaa jo 3000 kierroksen kohdalla. Tehokäyrä on puolestaan kolmesylinterisitä tuttu lineaarisesti kasvava.

Moottori on monella tapaa samanlainen kuin merkin aiemmat kolmesylinteriset, mutta ei sitten kuitenkaan. Uusi voimanlähde vääntää alakierroksilla ja keskialueella hieman väkevämmin kuin vaikka 765-kuutioinen moottori. Luonne muistuttaa merkin muita kolmosia mukavalla tavalla.

Uudessa 800-kuutioisessa moottorissa olisi varmasti potentiaalia myös malliston laajennukselle, sillä 765-kuutioinen triple on ollut markkinoilla jo useamman vuoden ajan. Pykälää isommasta moottorista voisi jälleen irrottaa hieman enemmän löylyä Street Triplen voimanlähteenä.

Sporttinen myös muilta ominaisuuksiltaan

Triumphin kehitystiimin keskiössä on hyvän moottorin lisäksi ollut ketterä käsiteltävyys, sillä sport-lisänimi halutaan myös lunastaa. Pyörä onkin varsin ketterä ja tuntuu lähes keskiluokan nakupyörältä ketteryyden näkökulmasta. Vaikka märkäpaino kohoaa 214 kilon paikkeille, kannetaan kilot hyvin.

Alusta on Showan käsialaa, ja joustomatkaa on molemmissa päissä 150 mm edestä. Keulassa on sisään- ja paluuvaimennuksen säätö, mutta ei esijännitystä. Takapäässä on puolestaan esijännityksen ja paluuvaimennuksen säätö. Esijännityksen säätö tapahtuu kätevästi erillisestä rullasäätimestä.

Vaikka keulassa ei ole kookkaammalle kuskille tarpeellista esijännityksen säätöä, onnistuu Showa tehtävässään hyvin. Se ei pohjaa kovemmassakaan jarrussa, ja vaikka kyseessä onkin sporttipyörä, ei sen ominaisin ympäristö ole radalla. Katuajossa alusta toimii hienosti.

Jarrut ovat merkin omaksi brändätyt nelimäntäiset radiaalit edessä ja yksimäntäinen takana. Radiaalit purevat terävästi, ja pitävät yllä sporttisuutta, joka pyörässä on hyvin tärkeässä roolissa.

Jarruja ei näin sekalaisessa ajokelissä toki pääse kovin tiukoissa paikoissa testaamaan. Rannikon sääolosuhteet olivat kaksipyöräisen koeajolle kurjat: kaatosadetta, tihkua ja navakkaa tuulta. Kuivalla asfaltilla emme juuri päässeet ajamaan, vaikka sellaiselta saattoikin vaikuttaa. Portugalin vaalea asfaltti näytti paikoin kuivalta, mutta pinta saattoi olla litimärkä.

Triumphin ajoasento on rento ja pysty. Stonga on leveä, mutta ei liioiteltu. Polvikulma on sopiva, eikä päivän mittaisella ajolenkillä tarvitse kärsiä puutuvista paikoista. 183 cm kuskille paikat tuntuvat sopivan kertalaakista hyvin.

Mukava taittaa matkaa

Tikerissä on säädettävät pleksi, ja ilahduttavasti mekanismi on yhdellä kädellä operoitavissa, ja ajon aikana. Tämä helpottaa sopivan korkeuden löytämistä, sillä osassa pyöristä kahdella kädellä säädettävän tuulilasin kanssa pitää pysähtyä säätöjen välissä ja sopivaa korkeutta ei tunnu löytyvän.

Mikään ihmeiden tekijä Tiger Sportin pleksi ei ole, mutta ala-asennossa se ei juuri aiheuta pyörteitä ja kypärämelua. Yläasennossa tilanne on huonompi, ja ainakaan itselleni tuulilasin säätäminen yläasentoon ei ole mahdollinen ratkaisu. Matalimmalla asetuksella se tosin toimii hyvin. Ajoviimaa se ei poista kokonaan, mutta antaa pientä helpotusta ylävartalolle. Se on matka-ajossa positiivinen asia.

Triumphin varustelutaso on kohdallaan: LED-valot, säädettävät moottorikartat, kaarre-ABS, shifteri ja vakionopeudensäädin löytyvät vakiona. Nuo ovat varusteita, joita prätkän ostajat tänä päivänä edellyttävät. Etenkin Tiger Sportin kaltaisilta pyöriltä, joilta odotetaan mukavuutta ja vaivattomuutta.

Uuden Tiger Sport 800 on varsin onnistunut kokonaisuus, mutta yksi asia tuntuu suorastaan älyttömältä. Miksi ihmeessä valmistaja on säilyttänyt Sportissa edellisen mallin mittariston, joka oli jo aiemman sukupolven kohdalla ajastaan jäljessä. Pyörä on tyylikäs kokonaisuus, mutta designinsa puolesta 20 vuoden takainen mittaristo pilaa fiilistä pahasti.

Pakko myöntää, että en ole aina ollut sporttisten adventurepyörien suuri fani. Ne ovat usein rumia möhkäleitä, joissa sporttinakusta on yritetty tehdä matkaisampi versio laittamalla päälle isot muovikuoret. Triumph on poikkeustapaus, se saa oikeasti harkitsemaan nakun tilalle monipuolisempaa pyörää.