Koeajo: vaihteiston vaimentama

Uusi Honda Civic on häkellyttävä näky. Hyvää: rohkea yritys, tilat varauksin, ajettavuus. Huonoa: automaattivaihteiston toiminta.

Suuret ilmanottoaukot, mustien listojen kehystämät valot, kylkien pokkaukset ja perän tuplaspoilerit. Uusi kymmenennen sukupolven Honda Civic on häkellyttävä näky.

Jos tavallisesti auton perusmuotoa korostetaan ajovalojen kaltaisin yksityiskohdin, tuntuu Civicin kokonaisuus muodostuvan yksityiskohtien tulvasta. Niiden alta voi vain vaivoin erottaa perusmuodon epäsopusuhtaisuuden: massiivinen keula ja hyvin töpö takaosa eivät ole tasapainossa tavallisen keskiosan ympärillä.

On katsojasta kiinni, onko dramaattinen kokonaisuus yksi hetken jännittävimmistä perheautoista vaiko yliyrittämisen tulos.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Näyttävä perusmalli

Uudet linjat viestivät menevämpää Civiciä – perusmallikin näyttää takavuosien Type R -menomalleja rajummalta. Myös mitat ovat urheilullisemmat: Honda on venynyt 14,8 ja leventynyt 3 senttiä, mutta korkeutta on 2 senttiä edeltäjää vähemmän. 478 litrainen tavaratila on luokassa kookas, mutta jo keskimittaisen pää uhkaa viistää kattoverhoilua viiston takaosan vuoksi.

Kuljettajalle on haettu sporttisempaa ajoasentoa laskemalla istuinta alaspäin, minkä johdosta polttoainesäiliö on siirretty takaistuimen alle. Sen vuoksi autossa ei ole takaistuinosan pystyyn taittavaa Magic Seat -järjestelmää.

Vaihteisto suodattaa kyvykkyyden

Ensimmäinen liikkeellelähtö saa epäilemään urheilullisuutta. Portaaton CVT-automaattivaihteisto pitää kolmisylinterisen turbomoottorin kierrosluvut vakiona. Parittoman sylinterimäärän epärytminen käyntiääni pärisee voimakkaasti sisälle. Onneksi täyskaasulla virtuaalivaihteet luovat illuusion tavallisesta automaatista.

Sinänsä vaihteiston toiminnassa ei ole moitittavaa. Pehmeä reagointi vain himmentää potentiaalin, jota Hondan uusi turbomoottori kenties tarjoaa. Litrasta puristetut 130 hevosvoimaa riittävät vaivattomaan etenemiseen, ja veto on pirteää kierrosalueen yläpäähän asti.

Kulutuspuoli on tuttua pikkuturboa: maantieajon kevyellä kuormalla mennään helposti viidessä litrassa, mutta kesäisellä moottoritiellä bensiiniä palaa jo seitsemän litraa sadalla. Syksyllä saapuva WLTP-mittaussykli näyttää, oliko myöhäinen turbomoottoreihin siirtyminen sittenkin virheaskel Hondalta.

Sisältä hillitympi

Ulkokuoreen nähden sisätilat ovat perinteiset – edeltäjän matkustamo oli mielenkiintoisempi. Mittaristo on nyt yksiosainen ja pääosin näyttöpohjainen, mutta muokattavuusmahdollisuuksia ei ole. Ohjauspyörän painikkeiden käyttölogiikkaan tottumisessa menee aikansa.

Hondan käyttämät materiaalit ovat pääosin kelpoja, mutta muodot erityisesti vaihdekepin ympäristössä luovat hivenen halvan vaikutelman. Kosketusnäytöllä toimivan tietoviihdejärjestelmän käyttöliittymä on kankea.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mieluummin manuaali

Ajoasento säätyy kelvoksi heikkoa reisitukea lukuun ottamatta.

Ohjaus on varsin tunnoton, mutta vasteeltaan luonnollinen. Etuakselilla on erinomainen ote tienpintaan, joten Honda selviää hienosti haastavistakin kaarrenopeuksista. Maantiellä kulkua vakauttaa 10,2 sentillä venynyt akseliväli.

Koeajoauton varusteluun kuuluu säätyvä iskunvaimennus. Perusasetus tarjoaa sopivasti mukavuutta ja urheilullisuutta. Hyvä niin, sillä urheiluasetus tuntuu täsmälleen samalta.

Honda Civic on koeajetulla voimalinjalla ristiriitainen kokonaisuus. Kuminauhamainen CVT-vaihteisto ei oikein vakuuta – manuaalivaihteisto herättänee Civicin henkiin.

Teksti ja kuvat: Lauri Ahtiainen

Lisätietoja: www.honda.fi/civic-5-door