Koeajo: katumaasturin pakettiautoversio Dacia Duster

Dacian katumaasturin saa nyt myös pakettiautoksi rakennettuna. Hyvää: jousitus, neliveto. Huonoa: ajoasento, istuimet, rengasmelu.

Dacia Duster -katumaasturin pakettiautoversio ei ole aivan niin halpa kuin luulisi, muunnostyön aiheuttamaa lisähintaa henkilömalliin on parituhatta euroa.

Pienen pakettiauton autovero on yhtä suuri kuin henkilöauton. Malli onkin suunnattu yrityksille, jotka saavat vähentää hinnasta arvonlisäveron osuuden.

Lisäksi vuotuinen käyttövoimavero on tuntuvasti alempi.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Jämerä väliseinä

Takapenkin sijalle autoon asennetaan tavarakaukalo ja tanakka kalteriseinä.

Suomessa tehtävässä muutoksessa pakettiautoksi takapenkki poistetaan ja sen tilalle tulee yhtenäinen tavaratilan pohjakaukalo ja metalliverkosta tehty väliseinä.

Harmillisesti takasivuovet jäävät melko turhiksi, sillä tavarakaukalon sivuvahvikkeet estävät isojen tavaroiden poimimisen sivuovesta. Myös kovin pitkät esineet jäävät pois kyydistä.

Väliseinä on rakennettu niin taakse, ettei se rajoita etupenkin liikuttamisvaraa. Pitkällekin kuskille on tilaa, mutta ajoasentoa ei saa kunnolliseksi ratin etäisyyssäädön puuttumisen vuoksi. Ja kun asento on huono, myös istuimen muotoilu alkaa puuduttamaan pidemmällä matkalla.

Perusmallin varustelu ei sisällä ekstraherkkuja, mutta lisävarustelu on kohtuuhintaista (navigaattori kosketusnäytöllä noin 600 euroa). Tarjolla on myös ylellisempi Jubileum -varustelu.

Nöyrä puurtaja

Dieselmoottori on järkevä, koska käyttövoimavero on alhaisempi pakettiautoissa. Renault- ja Nissan-mallistoista tuttu 1,5-litrainen on sitkeä puurtaja. Nelivetoversio voisi olla omiaan vaikkapa metsä- tai sähkölinjatöissä. Dusterin neliveto kytkeytyy automaattisesti pidon huonotessa, muutoin edetään etuvedolla. Pahoissa paikoissa nelivedon voi lukita elektronisesti.

Kuusivaihteisen manuaalivaihteiston välityksissä on huomioitu kaikki käyttötarkoitukset. Ykkönen on lyhyt ryömintävaihde maastoajoon. Ilman kuormaa liikkeellelähtö onnistuu kakkosellakin ja kadun kulmat selvittää kolmosella.

Tiheät vaihdot heikentävät kiihtyvyysarvoa, mutta käytännössä kevyt Duster vaikuttaa riittävän ripeältä. Kuutonen sen sijaan on melko pitkäksi välitetty, kierrokset pysyvät moottoritienopeudellakin alle 3 000:n.

Alhaisista kierroksista huolimatta moottorin ääni kuuluu sisälle ja sen peittää vain vielä äänekkäämpi rengasmelu. Pikkudieselin kulutus karkaa kovilla nopeuksilla yli seitsemän litran, kun muutoin selviää alle kuudella. Duster onkin omimmillaan, kun vauhti vähenee ja tie huononee. Jousitus nielee niin isot tärskyt kuin pienet tärinätkin onnistuneesti.

Teksti ja kuvat: Petri Munukka