Koeajo: Nissan X-Trail – rouheutta tavoittelemassa

Nissan X-Trailin N-Trek haluaa olla pykälää karskimpi SUV, mutta tuloksena on sisäsiisti mökkimaasturi.

Nissan X-Trailin moottorikokoonpano on mielenkiintoinen tapaus. Järjestelmä on nimeltään E-Power ja se on tuttu myös muista Nissan-malleista. Vastaavanlainen sähköä ja bensiiniä yhdistelevää moottori löytyy myös suosikkimalli Qashqaista.

E-Power-järjestelmä tarkoittaa siis kahden sähkömoottorin ja bensiiniturbon hybridiyhdistelmää, jossa kolmesylinterisen bensiinimoottorin tehtävä on tuottaa energiaa kahdelle sähkömoottorille. Polttomoottori ei siis ole yhteydessä vetäviin pyöriin, vaan lataa akkuja sähköä varten.

Jotta järjestelmä olisi vieläkin mutkikkaampi, lisätään kokonaisuuteen E-4force -nelivetojärjestelmä, joka koostuu molemmilla akseleilla olevista sähkömoottoreista. Järjestelmä säätää tehon jakautumista 10 000 kertaa sekunnissa pito-olosuhteiden mukaan. Monimutkaista? Varmasti.

Vaikka järjestelmä on varsin erikoisen kuuloinen, on käyttökokemus niin helppo kuin olla ja saattaa. Tuntuma muistuttaa sähköautoa, vaikka energia tuleekin polttomoottorista. Kiihtyvyyslukemat eivät kuitenkaan yllä täyssähköisten voimalinjojen tasolle, mutta ei X-Trail mitenkään erityisen nuhainen tapaus ole.

”Kumipenkit” on helppo puhdistaa

Järjestelmä kehittää 213 hevosvoimaa ja 525 Nm. Etenkin vääntömomentti on kohdallaan, mikä kertoo numeraalisesti sen, että kyseessä on vetokykyinen automalli. Ja sitä X-Trail todella on. Nupin nokkaan voi laittaa 1800 kilon edestä lastia.

Auto reagoi kaasuun hyvin, mutta mitenkään mielettömän ripeä auto ei ole kyseessä. Nollasta sataseen kiihdytellään 7,2 sekunnissa. Useimmille lukema on riittävä, eikä koeajolla syntynyt ongelmatilanteita liiallisen laiskuuden vuoksi. Arkiajossa homma siis toimii.

Koeajettu auto on N-Trek -varusteltu, mikä tarkoittaa X-Trailin kohdalla hieman seikkailuhenkisempää lähestymistä. Penkit ovat vettä ja likaa hylkivää materiaalia, minkä ansiosta varustelua soveltuu hyvin vaikkapa lapsiperheen tarpeisiin. Matot ovat kankaisten sijaan kumiset ja tavaratilassa on suoja.

Lapsiperhe osannee arvostaa myös sitä, että Nissan on saatavilla seitsemänpaikkaisena. Tämä kokoluokka on pitkälti kadonnut automarkkinoilta X-Trailin hintaluokassa. Siksi se on varsin tervetullut vaihtoehto. Seitsemällä istuimella tilat jäävät toki pieniksi, mutta mahdollisuus on silti olemassa.

Yksi Nissanin ärsyttävimmistä puolista on tietoviihdejärjestelmän ja mittariston sekavuus. Toimintoja saa hakea pitkään ja hartaasti. Järjestelmä ei ole intuitiivinen, ja grafiikka ankeaa. Tuntuu siltä kuin Nissan olisi ottanut käyttöönsä kymmenen vuoden takaiset softat. Onneksi Apple CarPlayta käytettäessä ei tarvitse tuijotella Commodore 64-näkymää.

Jotain uupuu?

Ulkoa N-Trekin erottaa mustasta etusäleiköstä ja ovipeileistä, sekä uusituista LED-valoista. Myös puskureiden alaosat ovat tummanpuhuvia. Ilme on hieman karskimpi ja tummempi, mikä pukee X-Trailia.

X-Trailia leimaa sama piirre kuin lähes jokaista Nissan-mallia. Siitä puuttuu se jokin. Vaikka N-Trekin pitäisi olla hieman tavallista karskimpi katumaasturimalli, ei sitä voi millään sanoa persoonalliseksi vaihtoehdoksi. Nissaniin on pakko yhdistää sanapari ”ihan kiva”. Toisaalta perusautoissa ei ole mitään vikaa.

Toki samaan syssyyn on todettava, että X-Tail poikkeaa monesta muusta katumaasturimallista siinä, että siihen on ympätty maastoajoajotilat. Kyseessä onkin luokkansa kyvykkäimpiin lukeutuva SUV, josta löytyy monesta muusta autosta puuttuva alamäkihidastin.

Koeajolla ei tarjoutunut mahdollisuutta kokeilla autoa liukkaalla pinnalla tai mitenkään kovin maastoisissa olosuhteissa, mutta auto kyllä kipusi paikoista, joissa moni vajaavetoinen olisi jäänyt seisomaan sormi suussa. Kelirikon aikaisella mökkitiellä X-Trail on takuulla kuin kotonaan.