Koeajo: Nissan Juke Hybrid – Dr. Pepper USA, toiset tykkää, toiset ei

Nissan Juken uudistus on pienimuotoinen, mutta tarpeellinen. Aika olisi tosin kypsä isommallekin päivitykselle.

Nissanin pienempi crossover-malli Juke kokee pienen kasvojenkohotuksen. Suurimmat muutokset kohdistuvat sisätiloihin, mutta tarjolla on mannaa keltaisen ulkovärin faneille. Jukeen saa nimittäin jälleen keltaisen maalipinnan, jollainen löytyy myös koeajoautosta.

Merkittävin uutuusarvo löytyy ohjaamosta, ja tarkemmin sanottua tietoviihteestä ja mittaristosta. Tietoviihdenäyttö on tuotu nykypäivään, ja se on tätä nykyä 12,3” kokoinen. Myös mittaristosta on tehty kokonaan digitaalinen.

Parannukset ovat pieniä, mutta nostavat viihtyisyyttä ja tuovat lisää tyyliä. Mittariston design on tosin asia, joka hieman ihmetyttää. Paneelin keskelle heijastettu osio vie suurimman osan näytöstä, ja nopeus- ja kierroslukumittarit kutistetaan outoon perspektiiviin ja pieneksi.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Hyvää ja huonoa

Persoonallinen ulkonäkö
Voimalinjan toiminta kaupunkiajossa

Vaatimaton suorituskyky
Yllättävän kova kulutus

Turvallisuusteknologia on rantautunut entistä laajemmin Juken sisuksiin, ja tätä nykyä suuri osa tekniikasta löytyy autosta nykyään vakiona. Näihin lukeutuu mm. kaistavahti ja kaistallapitoavustin. Koeajetusta N-Connecta -varustelutason autosta löytyy myös mukautuva vakionopeudensäädin.

Muotokieli on edelleen persoonallinen. Juke on kuin Dr. Pepper: toiset tykkää, toiset ei. Välimuotoja tuskin on olemassa, sillä autossa on reilusti persoonaa. Etenkin keltaisella ulkovärillä Nissan kyllä erottuu massasta.

Tutut moottorit nokalla

Voimanlähteet ovat vanhoja tuttuja: 114-hevosvoimainen turboahdettu bensiinimoottori ja 143-heppainen hybridi. Polttomoottori on saatavilla joko manuaalina tai automaattina. Hybridi on sen sijaan aina automaattivaihteistolla varustettu.

Hybridimoottorin kyljessä oleva automaattiaski on monitilavaihteisto, jonka sielunmaailmaa on hankala ymmärtää. Käyttäjän näkökulmasta kokonaisuus on yksinkertainen, mutta Renaultin kanssa yhteistyönä tehty vaihteisto on kompleksinen kokonaisuus. Kytkintä voimalinjassa ei ole lainkaan. Moottori on puolestaan Nissanin omaa tuotantoa.

Voimalinjassa on paljon hyvää. Kulutus on maltillisella ajolla varsin kohtuullinen, ja taajamanopeuksissa voiman tunne on mukava. Kaupunkiolosuhteissa mennään pitkälti pelkällä sähköllä ja silloin homma toimii hyvin.

Moottorin kompastuskivi tulee vastaan maantiellä ja etenkin ohitustilanteissa. Vaikka moottorissa on numeroiden valossa voimaa, on todellisuus hieman toinen. 148 hevosvoimaa ei oikein jaksa palvella autoa tilanteessa, jossa tarvitaan reippaampaa kiihtyvyyttä.

Monitilavaihteisto ei myöskään anna järkevästi palautetta siitä, milloin auton voimapotentiaali on käytetty hyväksi. Tuntuma on hieman kuminauhamainen, eikä kaasua painaessa voi aavistaa kiihtyykö auto vai ei. Se pitää tarkistaa nopeusmittarista. Perinteinen vaihteisto kertoo selkeämmin, mihin auto tehon puolesta venyy.

Nissan Juke Hybrid ei ole se kaikkein pihein hybridicrossover, sillä yhdistetty kulutus pyöri koeajolenkillä 6,5 litran tuntumassa. Monella muulla automalilla on tullut saatua tauluun selkeästi pienempiä lukemia. Kulutuslukeman soisi alkavan mielellään vitosella.

Alustaltaan Juke on pintakova, mikä tuntuu olevaan tähän luokkaan sisäänkirjoitettu vaatimus. Tuntuma on sporttisen oloinen, mikä ei oikein ole linjassa kokonaisuuden kanssa. Renkaiden tuottama äänimaailma on kuuluva, mutta onneksi äänentoistossa piisaa potkua.