Maistiainen: 717 raakaa hevosvoimaa – Dodge Charger SRT Hellcat ’15

Se ei ole turhan hienostunut, ja juuri siksi se on mahtava.

Yhdysvaltojen autoteollisuus on aina taitanut nimet: Corvette, Thunderbird, Challenger. Oma lukunsa ovat erikoismallien lisänimet, kuten Z28 ja Sting Ray. Tai Hellcat.

Jälkimmäisestä on viime vuosina kasvanut ilmiö, eikä syyttä. Suuren muskeliauton keulalle kenkälusikoitu 6,2-litran V8 on aina hyvä idea. Ja koska kuutiotuumia voi voittaa raskaasti ahdetuilla kuutiotuumilla, pakotetaan ilmamolekyylit sylintereihin valtavan remmiahtimen läpi. Lopputuloksena on mittajärjestelmästä riippuen jotain amerikkalaisen 707 ja eurooppalaisen 717 hevosvoiman väliltä. Vääntöä riittää 881 newtonmetriä.

Ja kaikki ilman 48-voltin sähkömoottoreita, hybridisointia, muuttuvageometrisiä turboja tai edes nelivetoa. Suorituskyvyn kannalta välttämätön vaihteisto on toki ZF:n viimeistä huutoa oleva 8HP, minkä voi löytää myös esimerkiksi uudesta BMW M5:stä.

Moottori tekee auton

Lopputulos on niin nyky-euroopan vastainen, ettei sitä voi olla rakastamatta. Hellcat jyrähtää käyntiin, murisee tyhjäkäynnillä läpi taajaman ja vihjaa tulevasta vienolla ahtimen ulvonnalla pienimmässäkin kiihdytyksessä.

Täyskaasulla murina vaihtuu V8:n raa'an sotahuudon ja remmiahtimen naukunan sekamelskaksi. Kiihtyvyyden ja äänimaailman keskellä voi hetken luulla elävänsä jotakin autoilun menneistä kultakausista, kunnes nopeusmittarin lukemat herättävät arkeen ja kaasu kevenee.

Kotimaassaan Hellcat-moottorilla varustetut Chargerit ja kaksioviset Challengerit ovat epäilemättä mainioita laitteita. Hinta ei suorituskykyyn nähden päätä huimaa, ja paikallisella varttimaililla laitteilla voi nöyryyttää pitkän listan jalosukuista autokantaa.

Silti vanhalla mantereella auto lienee vieläkin makeampi. Mekaanisesti ahdettu suuri V8 on jotain ihan muuta, poikkeavuus normaalista tuo valmiiksi karismaattiseen autoon reilusti luonnetta. Kyllä Euroopassakin osataan tehdä upeita moottoreita, mutta turboahtimien, hiukkassuodattimien ja kaiutinäänten aikakaudella ne kuulostavat enemmän huippuluokan hifilaitteilta kuin raa'alta, resonoivalta ulkoilmakonsertilta.

Nyt lyhyesti koeajetun Chargerin lisäksi saman Hellcat-moottorin saa Dodge Challenger SRT Hellcatiin tai Jeep Grand Cherokee Track Hawkiin.

Kotimaan kilpiin

Hyvin lyhyellä koeajolla Dodge Charger SRT Hellcat tuntuu muutenkin pidettävältä autolta. Yksilö edustaa vuosimallia 2015, mutta kosmeettisia eroja suurempia muutoksia ei nykymalliin ole tehty. Käytetystä Hellcatista pyydetään reilut 120 000 euroa, ja uudenkin saa Suomessa rekisterikilpiin.

Tilat neljälle ovat mukavat, ja taajama-ajossa suorituskykyreserveistä vihjannut alusta alkaa maantievauhdissa suodattaa tien töyssyjä yllättävän hienosti. Toki kyyti on jämäkkää, mutta asiaankuuluvalla tavalla.

Toki satatuhatta euroa kalliimpi saksalaisauto tarjoaa hienostuneemmat muovit ja pehmeämpää nahkaa, mutta yhtä eläimellistä moottoria Euroopasta ei tahdo saada rahallakaan.

Toki mallinimi- tai tehokirjo ei pääty Hellcatiin: Challengerin puolella panoksia voi vielä korottaa Hellcat Redeyellä (797 hv).

Tarjolla oli myös rajoitettuna sarjana valmistettu varttimailien murskaaja, polttoainelaadusta riippuen 808–840 -hevosvoimainen Dodge Challenger SRT Demon. Jep, moottorien lisäksi Yhdysvalloissa yhä osataan mallinimet.

Teksti ja kuvat: Lauri Ahtiainen