Mercedes EQA, Golf GTI Clubsport ja Audi A3 säiden armoilla – Kokemuksia koeajoista

Siinä missä sää ja keli pitää huomioida kuljettajana, vaikuttavat luonnonilmiöt nykyisin myös nykyautojen toimintaan. Pandemiavuosilta tulee mieleen muutamakin tapaus.

Yleensä sää luetaan neutraaliksi small talk -aiheeksi, mutta nämä yhteiset erilaiset luonnonilmiöt aiheuttavat välillä enemmänkin pohdittavaa. Lähiaikojen koeajoissa erilaisten sää- ja keliongelmien kohdalla oltiin muutamissa koeajoissa, jotka jäivät sen takia mieleen.

Jäätävää tihkua

Jäätävää tihkua tuli koko päivän mitalla Audi A3 30 TFSI:n koeajovuoron aikana. Kolmella sylinterillä varustettu Audi A3 sinänsä oli mielenkiintoinen yhdistelmä tuttua kolmosta ja melko pihiksi viritettyä kevythybridimoottoria. Voimaa yhdistelmässä ei ollut kuin 81 kW (110 hv), mutta ripeäasti reagoiva automaattivaihteisto piti moottorin koko ajan tilanteen tasalla.

Kesällä moottoritieajossa auton voimavarat olisivat voineet olla suurempi haaste, mutta keskellä talvea pärjäsi hyvin vähemmälläkin. Koeajovuorolla lämmityslaitteen teho ja ajoavustimien sitkeys (?) muodostuivat merkittävämmäksi asiaksi.

Kevyissä pakkaslukemissa tapahtunut vesisade on siitä kurjaa, että se jäätyy varsinkin tuulilasiin lähes salamana. A3:n lämmityslaitteelle kertyi työurakkaa päivän maantieajojen aikana, sillä lämpö ja puhallus riittivät pitämään lasin auki vain täydellä teholla tuulilasille ohjattuna. Ensimmäisen maantieosuuden aikana tilanne oli sadealueen ajan hiukan haasteellinen.

Toisen maantiepätkän aikana autossa oli pian jo melkoisen saunaisa tunnelma. Erityisesti tuulilasilta kasvoille jatkava lämmin ilmavirta alkoi noin tunnin jälkeen jo oksettaa, mutta puhalluksesta tai lämmöstä ei ollut varaa tinkiä näkyvyyden nimissä. Tilanteesta teki erikoisen samaan aikaan vilpoinen jalkatila. Hengittely sivuikkunan raosta tasasi hiukan oloa.

Oman haasteensa alijäähtynyt vesitihku teki myös auton järjestelmille. Jos keulasta koputteli koko etumaskin jääkopion irti, toimivat ajoavustimet noin 30 kilometrin ajan. Tuulilasilla oleva kamera oli sekin pulassa kertyvän jäätihkun kansssa. Onneksi kyseessä olivat tutut reitit ja sopiva liikennetahti, joten olosuhteet olivat sopivat “manuaaliajamiselle”.

Paukkuvaa pakkasta

Mercedes-Benz EQA 300 4Maticin vuoro oli puolestaan joutua talven koviin pakkasiin jaksolla, jolloin –25°C oli tyypillinen lämpötila useana päivänä eteläisessäkin Suomessa.

Korotetusta kompaktimallista GLA:sta juonnettu sähköversio EQA selviytyi kovista pakkasista humisten, sillä auto priorisoi sisätilojen lämpötilan ja mukavuuden. Suurin haaste oli kulutus, joka pyöri helposti 26–28 kilowattitunnissa per 100 kilometriä. EQA:n akkukoko huomioiden autoa piti olla lataamassa tuplasti tiheämmin.

Sinänsä lataaminen ei ollut kovassa pakkasessa Mercedes EQA:lle valtaisa ongelma. Pikalatauksen lähtötehot jäivät toki pahimmillaan 25 kilowattiin jääkylmällä autolla, joka ei ennättänyt esilämmittää akkuaan merkittävästi ennen laturille saapumista. Mercedes kuitenkin nosti lataustehoa tasaisen varmasti kohti laturin ja auton suurinta yhteistä tehoa, eikä matalasta aloitustehosta muodostunut pitkää menetystä ajallisesti.

Koeajojakson lopulla EQA pääsi seikkailemaan vielä pienillä plusasteilla, mikä helpotti kulutuksen ja latauksen tilannetta jo jonkin verran. Myös noin kuukautta myöhemmin lauhemmissa keleissä ajettu sisarmalli Mercedes-Benz EQB 300 4Matic pääsi tuntuvasti helpommalla ja osoitti, että leudommassa talvessa oleminen on helpompaa myös sähköauton kanssa. Suuremmasta matkustamosta huolimatta EQB selvisi urakasta tuntuvasti pienemmällä kulutuksella. Nelivetoiset EQ-mallit olivat varmoja kulkijoita lumella ja sähkömallien ruusukultainen ulkoväri herättää ainakin keskustelua, vaikka se ei ehkä olisi valinta omaan pihaan.

Aina väärät renkaat

Volkswagen Golf GTI Clubsport saapui puolestaan ajoon hetkellä, jolloin molemmat rengasvaihtoehdot olivat väärin. Kitkarenkaat tuntuivat noutopäivänä hätävarjelun liioittelulta, mutta epämääräiset pyryt ja koleat kelit merkitsivät, että ainakin kitkarenkaita joutui miettimään seuraavina päivinä tuntuvasti vähemmän.

Hiukan kliinisen Golf GTI:n rinnalla Clubsportin paluu myös kahdeksannen polven Golfissa on tervetullut muutos. 300 hevosvoiman Clubsport onkin ärhäkkä tapaus etuvetoautoksi. Teholukeman takana on GTI:stä tuttu EA888, joka on kuitenkin saanut lähes R-tasoisen käsittelyn. Auton keulalta puuttuvat GTI:n sumuvalot, sillä toinen niistä on korvattu öljynjäähdyttimellä.

Sähköisesti ohjattu VAQ-tasauspyörästö yrittää pitää tilanteen kurissa parhaansa mukaan, mutta kun pitoa talvirenkaissa ei ole, joutuvat ajoavustimet rajoittamaan hauskaa.

Seitsemänvaihteinen DSG on saanut lyhemmät välitykset, mihin viittaa myös auton suorituskyky. Kaksoiskytkinvaihteisto ennättää siirtyä jo nelosvaihteelle ennen kuin 100 km/h on kuitattu mittarivirheiden kera. Varsinainen 0-100 km/h aika on 5,6 sekuntia. Paukkeesta ja pörinästä pitäville se onkin erinomainen idea, että moottorin kierrosaluetta pääsee hyödyntämään muutenkin kuin kakkosvaihteella. Tätä lisää.

Irtopisteitä kertyy erillisestä Nürburgring-ajotilasta, jossa urheilullinen olemus on saanut parikseen järkipehmeät iskunvaimentimet. Nopeampi ohjaus, 10 mm madallus ja säädettävä DCC-iskunvaimennus tarkoittavat parempaa hupia mutkateillä. Ne tosin ovat asioita, joiden erinomaisuus puolestaan ei auennut kitkarenkailla.

Niinpä sopivasti ärhäkkä Golf GTI Clubsport olisi pitänyt viedä renkaanvaihtoon pari kertaa päivässä: kesärenkaat mutkatielle, talvirenkaat matka-ajoon ja öiksi.

Teksti ja kuvat: Aake Kinnunen

Lisää aiheesta

• Kokemuksia koeajoista: kirjainyhdistelmien kirjava kerho
• Hyundai ravistelee sporttiauton merkitystä – Kokemuksia koeajoista