Koeajo: Volvo V70

Hyvää: moottorin vääntö, polttoainetalous, ohjaustuntuma. Huonoa: sutimisherkkyys, kuljettajan tilat varauksin.

Volvo on pieneksi tehtaaksi ottanut suuria teknisiä harppauksia. Tehdas on syystäkin ylpeä uudesta moottoriperheestään. Nyt myös V70:n nokalle saatu D4 edustaa tätä uusinta moottorifilosofiaa.

Volvo on joutunut vuosien ajan tyytymään erilaisiin moottoripäivityksiin. Viime syksynä valmistaja vihdoin sai esitellyksi uuden moottoriperheen.

Nykyisin kiinalaisomistuksessa olevan Volvon insinöörit ovat kuuden vuoden ajan kehittäneet uutta moottoriperhettä. Tulokset ovat erinomaisia.

Viisi- ja kuusisylinterisistä moottoreista on nyt kokonaan luovuttu ja koko moottoripaletti nojaa jatkossa 4-sylinterisiin ja kaksilitraisiin ratkaisuihin. Nyt koeajamani Drive-E D4 on vankka, vääntävä ja tehokas moottori. Silti sen kulutus puristetaan neljällä alkaviin lukemiin, jotka herättävät ehdottomasti kunnioitusta. Auto sentään on iso ja raskas.

Istuessani pitkästä aikaa V70:n ohjaamoon mieleeni muistuu heti pari tuttua seikkaa. Yleisnäkymä laadukas ja osin konservatiivinen. Tosin uudet digitaalimittarit poikkeavat vanhoista näkymistä, mikä piristää ohjaamoilmettä.

Digimittareiden luettavuus on sitten eri juttu. Siinä varmuudella makutottumukset ja sitä myötä mielipiteet jakautuvat puolesta ja vastaan.

Ohjauspyörä on ääriasennossaankin yllättävän alhaalla. Jos istuin olisi yläasennossa ja ohjauspyörä alimmassaan, hyvin treenatut (tai tässä tapauksessa lähinnä syömällä hankitut) reisilihakset estäisivät ajajan paikalle kampeutumisen kokonaan.

Ohjauspylväs ja itse ratti edellyttävät mennen tullen lievää pujottautumista autoon kuljettaessa.

Auto on ylipäätään matala ja kuten sanottu, paksujalkaisen on painettava istuin alimpaan asentoon. Näin V70 sopii huonosti ainakin jäykkäselkäiselle ajajalle. Autoon toden totta laskeudutaan. Istuimet ovat miellyttävät, mutta nahkapäällysteisinä lämpenevät kovassa pakkasessa suhteellisen hitaasti.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Vahva moottori

Avaimen virkaa toimittava kapula työnnetään virtalukon paikkaa toimittavaan koloon. Kolon alla on starttinappula. Pikahehkun valo välähtää jokusen sekunnin ja Drive-E D4 murahtaa käyntiin.

Kylmäkäynnistys paljastaa, ettei uutuusmoottori ole aivan hiljaisimmasta päästä. Onneksi moottorin kalkatus ei tunkeudu ohjaamoon. Lisäksi lämmettyään moottori pitää hivenen maltillisempaa ääntä. joten matkamukavuus ei siitä kärsi.

D4-dieselmoottori tarjoaa vahvaa suorituskykyä. Yhdistettynä 8-portaiseen automaattivaihteistoon paketti on pääasiassa kunnossa. Keskikulutus koeajon pakkastalvisissa olosuhteissa pysyi maltillisessa 6,1 litrassa.

Tosin lukema on äärimmäisen kaukana tehtaan lupaamasta normikulutuksesta, mutta sehän ei nykyaikana ole enää kenellekään yllätys.

Japanilaisen Aisin-Warnerin valmistama vaihteisto toimii yleisesti ottaen mainiosti. Se työskentelee vääntävän moottorin kanssa vaivattomasti ja melko huomaamatta.

Liikkeelle lähdettäessä tosin pieni viive ja kuljettajan kaasujalan suurpiirteisyys saa aikaan startteja, joissa etupyörät ruopivat hetken. Itse asiassa autolla on vaikea lähteä niin, ettei sutimista tapahtuisi.

Se, että vetävät pyörät lyövät joutilasta lähdettäessä kuvastaa hyvin myös Volvon lähestymistapaa elektronisissa avustimissa. Ajonvakautus puuttuu erittäin maltillisesti ja sallii melko reilunkin luiston ilman suurta dramatiikkaa.

On makuasia, pitääkö sallivasta ajonvakautuksesta, mutta ainakin tässä tapauksessa kokonaisuus tuntuu miellyttävämmältä kuin kaitsevammat versiot samasta teemasta.

Lisää varusteita

Koeajon alusta asti sain havaita, ettei V70 herätä suuria intohimoja. Jopa perhepiirissä ihmeteltiin, miksi koeajan vanhaa autoa. Totuus on, että jo vuonna 2007 esitelty kolmannen sukupolven V70 on harmaa eminenssi, joka ei päitä käännä. Edes kevyen kasvojen kohotuksen jälkeen.

Ulkoinen habitus kannattaa silti sivuuttaa, sillä naapurikateuden herättämisen ei pitäisi olla autolla liikkumisen pääasian. Pieni kulutus ja suuri suorituskyky sen sijaan on asia, jonka pitäisi herättää mielenkiintoa.

Samaan hengenvetoon on tarpeen muistuttaa, että Volvolla vanhahtavan korimallin houkuttelevuutta lisätään lastaamalla siihen runsaasti uusia varusteita. Esimerkiksi koeajoauton varustepaketti Driver Support sisältää tukun turvavarusteita.

Siinä ovat mukautuva vakionopeudensäädin ACC jonoaputoiminnolla, törmäysvaroitin automaattisella täysjarrutuksella, jalankulkijan ja pyöräilijän havaitsemistoiminto, etäisyysvahti, kaistavahti, kuljettajan tarkkailutoiminto, BLIS-järjestelmä, liikennemerkkien tunnistustoiminto, sekä aktiiviset kaukovalot.

Hintaa lisävarustepaketti kasvattaa 2 274 eurolla. Näiden ohella koeajoautossa oli mm. talvipaketti, johon sisältyvät lämmitettävät ohjauspyörä ja tuulilasi. Näiden nautintojen hinnaksi tulee maltilliset 554 euroa veroineen.

Tietysti varusteinnostuksen keskellä on hyvä muistaa, että mikään Volvon varusteista ei enää nykyaikana ole ainutlaatuinen ja että varustelu kasvattaa tuhdisti hintaa. Koeajopelissä kaikilla herkuilla lähtöhinta pompsahtaa hiukan yli 8 000 eurolla.

Teksti ja kuvat: Jari Kohonen