Nimi muutettu: Cizeta-Moroder V16T: tältä Lamborghini Diablon olisi pitänyt suunnittelijansa mielestä näyttää

Kun kaksi italialaista superautovaikuttajaa sekä Oscar-palkittu säveltäjä ja musiikkituottaja lyöttäytyivät yhteen omaa autoa varten, jälki oli sen mukaista. Syntyi auto, jossa oli keskelle poikittain sijoitettu V16.

Lamborghini Diablo on valmistajansa tunnetuimpia ja menestyneimpiä malleja, mutta sen syntyhistoriaan liittyy omat jipponsa. Diablo on Lamborghinin lyhyen mutta ytimekkään, vuonna 1987 alkaneen Chrysler-ajan merkittävin tuote. Amerikkalaisomistaja halusi panostaa vuodesta 1974 valmistetun Countachin seuraajaan, minkä tulos Diablo oli.

Chryslerin alaisuudessakin Lamborghinille itselleen oli selvää, että Diablon muodot loisi Marcello Gandini (1938 -), joka oli monien muiden autojen muassa vastannut jo aiemmin Lamborghini Countachin ja Miuran muotoilusta. Chryslerilla italialaissuuruuden hahmotelmista ei kuitenkaan sellaisenaan pidetty, vaan itse asiassa Lamborghini Diablo on lopullisessa asussaan Chryslerin Detroitin muotoilutiimin luomus.

Lamborghini Diablo oli tuotannossa aina Murcielagoon asti eli vuoteen 2001.

Voi hyvin ymmärtää, että ainakaan Gandini ei todellakaan Chryslerin ratkaisusta pitänyt, mutta hänpä pääsi purkamaan tuohtumustaan lopulta erään toisen projektin muodossa.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

16-sylinterinen kosto

Lamborghini on Cizeta-Moroderin tarinassa mukana lähes kaikilla mahdollisilla tavoilla. Paitsi että Cizeta-Moroderin ainoaksi jääneen automallin muodoissa vaikuttaa suivaantuneen Lamborghini-muotoilijan kädenjälki, on sen tekniikka entisen Lamborghini-tuotekehityssuunnittelijan tuotos ja rahoitus puolestaan erään maailman tunnetuimman Lamborghini-asiakkaan lompakosta.

"Cizeta" on sulautuma modenalaisyhtiön toisen perustajan Claudio Zampollin (1939 - 2021) nimikirjaimista niin kuin ne italialaisittain lausutaan. Zampolli oli todellakin entinen lamborghinilainen, mutta perusti oman yrityksen myydäkseen ja huoltaakseen superautoja.

Eräs Zampollin asiakkaista sattui olemaan italialainen säveltäjä ja musiikkituottaja Giorgio Moroder (1940 -). "Diskon isäksikin" kutsuttu Moroderhan on muun muassa Oscar-palkittu elokuvista Flashdance sekä Top Gun parhaan musiikin kategoriassa. Lukuisia muita palkintoja hän on ansainnut tuottamalla ja säveltämällä monia maailman soitetuimpia diskohittejä esimerkiksi Donna Summerille, Blondielle, Irene Caralle ja Berlinille. Lisäksi hänen Musicland-studiollaan Saksan Münchenissä ovat levyttäneet monet maailman suurimmat tähdet.

V16T:n ilme kertoo, mistä Chrysler-omisteinen Lamborghini jäi paitsi.

Moisesta menestyksestä on koitunut runsain mitoin myös taloudellista hyvää. Moroder kävikin Zampollilla huollattamassa omaa Lamborghini Countachiaan, ja näillä käynneillä kaksikossa syntyi ajatus oman superautounelman toteuttamisesta. Zampolli hoitaisi auton teknisen suunnittelun, Moroder suurimman osan rahoituksesta ja Gandini puolestaan saisi kostettua Chryslerille kokemansa nöyryytyksen.

Moroder pudottautui myöhemmin pois yrityksen osakkuudesta, mutta yhtiö sai Cizetan nimellä tuotettua kaikkiaan 13 kappaletta V16T:tä. Cizeta Automobili on periaatteessa edelleen olemassa, ja se on yrityksenä rekisteröity Yhdysvaltain Kaliforniaan.

Näin syntyi Cizeta-Moroder V16T. Auto oli sukua Lamborghini Urracolle, mutta ennen muuta Gandinin Diablolle. V16T:ssä Gandini sai realisoitua erityisen vahvan visionsa Diablon keulailmeestä. Auton voimanlähde sen sijaan oli jotain aivan muuta.

Keskelle poikittain sijoitettu 16-sylinterinen V-moottori

Tätä voimanlähdekuvausta lienee käytetty tasan tämän yhden ainoan kerran, ja kyseessä oli Zampollin todellinen taidonnäyte. Ensinnäkin 16-sylinteriset henkilöauton moottorit ovat äärimmäisen harvinaisia. Tunnetuin esimerkki sellaisesta on aivan varmasti Volkswagen Groupin Bugattia varten kehittämä 8-litrainen W16, jossa oli kaksi V8:aa ikään kuin lomittain.

6,0-litrainen V16 tuotti 540 hevosvoimaa.

Zampollin V16 oli kuitenkin nimenomaan V-moottori eli tasan kaksi sylinteriblokkia kiinnittyivät yhteen kampiakseliin 90-asteisessa V-muodossa, jolloin yhden sylinteriblokin pituus oli kahdeksan sylinteriä. 6,0-litrainen V16 perustui Lamborghini Urracon 3,0-litraiseen V8:aan, mutta se ei ollut pelkästään kaksi V8:aa peräkkäin, vaan moottori oli taottu V16:ksi.

Zampolli katsoi parhaaksi sijoittaa huiman pitkän moottorin vielä kaiken lisäksi poikittain etuistuinten taakse. Voima puolestaan välitettiin ZF:n viisivaihteisen manuaalilaatikon kautta takapyörille moottorin keskeltä, kummankin blokin 4.- ja 5. sylinterien välistä. Ei mikään tavallinen voimapaketti.

Teksti: Benjamin Helander Lähteet: Autoweek, Cizeta, Lamborghini Kuvat: Lamborghini, Cizeta Automobili