Liity Autoliittoon

Etsi auton merkillä ja mallilla kiinnostavat artikkelit
31.5.2023

Nimi muutettu: Audi Rosemeyer ja Bentley Hunaudières – Bugatti Veyronin kadonneet sisaret

Ainutlaatuinen W16 -moottoriprojekti johti maailman nopeimpaan katuautoon, mutta VW-konsernin sisällä myös pariin pöytälaatikkoon jääneeseen sisarmalliin.

Bugatti Veyron on nyttemmin saanut seuraa 400+ km/h -katuautojen maailmassa, mutta on varmasti edelleen porukassaan kaikkein nimekkäin. Ennätyksellistä luksusautoa suunniteltiin pitkään, ja sen voimanlähde oli edesmenneen VW-johtaja Ferdinand Karl Piëchin suuren myötävaikutuksen tulos.

Bugatti EB 16/4 Veyron -prototyyppi vuodelta 2001.

Volkswagen hankki Bugatti Automobilesin hallintaansa vuonna 1998, samaan aikaan Bentleyn kanssa. Nyt Volkswagenilla oli hallinnassaan kaksi maailmanluokan ultraluksusautobrändiä, ja siinä olikin riittävästi pohjaa autoteollisuuden superlatiiville.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Bentley Hunaudières

Volkswagen kehitti W16-moottorinsa VR6- ja edelleen VR8-moottoreiden kautta. Huippukalliin kehitysprojektin ensimmäinen näyttö oli Bentley Hunaudières vuodelta 1999. Tämä hyperautokonsepti oli myös uusi alku Bentleylle, aamunkoitto Volkswagenin alaisuudessa suunniteltaville autoille.

Aiemminhan Bentleyn mallit olivat vuosikymmenien ajan olleet käytännössä kopioita aiemman omistajan, Rolls-Roycen, malleista. Hunaudièresissa onkin varsinkin keulan alueella sekä myös vanteissa nähtävissä päivänselvää sukunäköä esimerkiksi Continentaliin ja -Flying Spuriin, jotka ovat brittimerkin Volkswagen-aikakauden ensimmäisiä hedelmiä.

Sen sijaan tulevaan Bugatti EB 16/4:ään ja sitä kautta Veyroniin ulkonäöllisiä yhtäläisyyksiä oli tässä vaiheessa huomattavasti vähemmän. Malleja yhdisti ensisijaisesti keskelle sijoitettu 8,0-litrainen W16, joka tuotti Hunaudièresissa vapaastihengittävänä 630 hevosvoimaa ja 760 newtonmetriä. Valmistajan ilmoittamalla huippunopeudella 350 kilometriä tunnissa Hunaudières lienee eräitä maailman nopeimpia käsivaihteisia autoja. Hirviömoottorin jatkeena oli nimittäin 5-vaihteinen manuaali ja takaveto.

Auton ranskankielinen nimi juontuu Le Mansin radan suoralta, jolla sir Tim Birkin ohitti Blower Bentleyllään aikanaan vuonna 1929 Rudolf Caracciolan ohjaaman Mercedes-Benzin.

Bentley esitteli Hunaudièresia vuoden 1999 Geneven autonäyttelyssä, jota silmällä pitäen auto myös rakennettiin. Bentleyllä ei ollut aikomusta tehdä konseptista tuotantoautoa, mutta konsernilla oli suuret suunnitelmat W16-moottoroidun hyperauton seuraavia vaiheita ajatellen.

Audi Rosemeyer

Seuraava, jo jonkin verran suurempi askel kohti Bugattin hyperautoa oli VW:n luksusmerkeistä saksalaisen näkemys W16:lla varustetusta katuautosta. Audi Rosemeyer vuodelta 2000 oli yhden kappaleen konseptimalli, jota ei yleisön pyynnöstä huolimatta aiottu ottaa tuotantoon, eikä se itse asiassa edes ollut toimintakelpoinen auto. Rosemeyeriä esiteltiin vuosituhannen alussa joissain autonäyttelyissä.

Rosemeyerissä oli (yhtenä) erikoisuutena luukut ajovalojen päällä.

Muutamia sellaisia perustavanlaatuisia ominaisuuksia Rosemeyerissä kuitenkin oli, jotka veivät koko konseptia lähemmäksi aikanaan lanseerattavaa Bugatti EB 16/4 Conceptia, joka oli viimeinen askel ennen tuotantokelpoista Bugatti Veyronia.

Rosemeyerissa edelleen ahtamattoman ja viisiventtiilisen (x 16) W16:n tehoa kasvatettiin 710 hevosvoimaan, vääntömomentin pysyessä edelleen 760 newtonissa. Tärkeä askel Bugattin suuntaan oli nelivedon käyttöönotto. Vaihteiden määrä kasvoi kuuteen, mutta vaihdot olisi hoidettu edelleen käsin. Huippunopeus olisi yltänyt Hunaudièresin kanssa samaan 350 kilometriin tunnissa.

Rosemeyerin pintapelleissä on havaittavissa 30-luvun villien streamliner-konseptien piirteitä. Myös nimi viittaa samaan suuntaan, sillä auton kaima Bernd Rosemeyer oli 30-luvun 16-sylinteristen Auto Union -hopeanuolten ennätysmies.

Ulkonäkö Audi Rosemeyerissä oli jo huomattavankin lähellä Bugattia. Tämä on havaittavissa yleissiluetin lisäksi aivan erityisesti keulassa, maskin ja ajovalojen muodossa.

Ensimmäinen Veyronin lähes valmis prototyyppi näki päivänvalon lopulta vuonna 2003. Veyronin tuotanto käynnistyi vuonna 2005, ja kyseessä oli tuolloin sekä maailman nopein että kallein katulaillinen tuotantoauto. 1 001 hevosvoiman ja 1 250 newtonmetrin kapasiteetillaan alkuperäinen Veyron kykeni 407 km/h huippunopeuteen. Kymmenen tuotantovuoden aikana Veyroneita lähti maailmalle 450 kappaleen edestä.

Teksti: Benjamin Helander Lähteet ja kuvat: Audi, Bentley, Bugatti

Lisää aiheesta

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Lue lisää

Kaikki artikkelit

Kommentoi artikkelia

Luetuimmat

Liity Autoliiton jäseneksi

Autoliiton jäsenenä saat rajattoman pääsyn kaikkiin Moottori+ -sisältöihin ja lisäksi Moottori-lehden 9 kertaa vuodessa.

Liity jäseneksi