Nimi muutettu: Maserati MC12 Stradale – kun Ferrari Enzo sai seuraa Modenasta

Ferrari Enzo tai Enzo Ferrari valmistajansa ja samalla koko maailman ylistetyimpiä automalleja. Hyperautolla oli kuitenkin myös vielä paljon harvinaisemmaksi jäänyt Maserati-sisar.

Ferrari Enzo asettuu maranellolaisten hyperautosukupuussa F40:n, F50:n ja LaFerrarin väliin. Nämä kaikkihan ovat tuntuvin välein ja matalin tuotantomäärin valmistettuja miljoonahelmiä, joita kiillotellaan autokokoelmissa kaltaistensa seurassa. Tämän lisäksi ne ovat viimeisen päälle hyperautoja, jotka heijastelevat aikansa tekniikan viimeisintä kärkeä ammentaen Formula ykkösistä.

Ferrarin perustajansa mukaan nimeämä Enzo Ferrari esiteltiin maailmalle vuonna 2001. Japanilaisen Ken Okuyaman muotoileman ja formuloiden suunnasta lainanneen hiilikuitukorin alla oli yhdessä Maseratin kanssa suunniteltu 6,0-litrainen V12. Erittäin hienostunut kokonaisuus eikä vähiten vapaastihengittävän V12:n 660 hevosvoiman tehot mahdollistivat Enzo Ferrarille kiihtyvyyden nollasta sataan aikanaan vain 3,3 sekunnissa, huippunopeuden yllettyä 350 kilometriin tunnissa.

Ferrari Enzoja valmistettiin vuosina 2002 - 2004 yhteensä 400 kappaletta. Suurin osa autoista on vielä olemassa ja kuuluisimpiin omistajiin kuuluu tai on kuulunut muiden muassa jalkapallotähti Zlatan Ibrahimovic, Microsoftin edesmennyt toinen perustaja Paul Allen, laulajalegenda Rod Stewart, Formula ykkösten seitsenkertainen maailmanmestari Michael Schumacher sekä jääkiekkoilija Teemu Selänne. Viimeisen, 400. yksilön Ferrarin silloinen johtaja Luca Cordero di Montezemolo lahjoitti paavi Johannes Paavali II:lle. Yksilö huutokaupattiin myöhemmin ja tuotto käytettiin Intian valtameren tsunamin uhrien auttamiseen.

Tarkemmin Ferrari Enzoa ja sen lähimalleja on käsitelty Moottorin Huutokauppahelmet -juttusarjan useammassakin osassa. Tässä juttusarjassa puolestaan käsitellään Maseratin näkemystä asiasta.

Maseratin oli pakko valmistaa MC12:ta

Joskus on vain pakko tehdä jotain, ja Maseratin eteen tuli parikymmentä vuotta sitten tilanne, jossa sen oli pakko tehdä hyperauto.

Pakko kumpusi Maseratin halusta kilpailla silloisessa FIA GT Championship -sarjassa. Sarjan säännöt edellyttivät, että kilpa-autosta oli oltava katulaillinen, myyntiin tarkoitettu versio. Vähän samalla tavalla oli syntynyt esimerkiksi Nissan R390 GT1 road car vuonna 1997.

MC12 Stradaleksi nimetyn katulaillisen version oli oltava mahdollisimman lähellä kilpa-autoa, ja Maseratin kori erosikin tuntuvasti Enzosta. Maserati MC12 oli tuntuvasti Enzoa laakeampi ja siinä oli myös pienempi ilmanvastuskerroin. Ulkokuoressa ainoa täysin yhteinen osa mallien välillä oli tuulilasi. MC12 Stradalessa on avattava targa-katto.

Korien eroavaisuuksista huolimatta autot jakoivat saman alustan sekä myös moottorin ja vaihdelaatikon, vaikkakin moottoriin tuli tietenkin Maseratin koppa ja Grazianon vaihteisto nimettiin MC12:ssa Cambiocorsaksi. Mallien yhteinen voimanlähdehän oli jo valmiiksi erittäin Maserati-sukuinen, sillä tämä V12 oli kehitetty Maserati Quattroportessa käytetystä V8:sta. Tämä ei ole suinkaan ainoa esimerkki Ferrarin ja Maseratin sekä myös Alfa Romeon välisestä moottoriyhteistyöstä. Sekä Ferrari Enzo että Maserati MC12 Stradale ovat eräitä tehokkaimpia vapaastihengittävällä moottorilla varustettuja katuautoja koskaan.

Vaikka kilpa-autosta ammentanut MC12 Stradale oli Enzoa ilmanvastuskertoimella mitattuna aerodynaamisempi, peittosi Ferrari Maseratin nopeudessa sekä esimerkiksi jarrujen tehokkuudessa.

Pidempi ja lyhyempi MC12

MC12 Stradalea päätettiin vuonna 2004 valmistaa 25 kappaleen suuruinen erä. Kyseessä oli tuolloin kaikkien aikojen nopein Maserati-malli, ja on muuten edelleen. Auto kulkee 330 kilometriä tunnissa (vrt. Enzo: 350 km/h), ja painaa ainoastaan 1 335 kiloa (Enzo: 1 255 kg).

Vuonna 2005 syntyi tarve tehdä vielä 25 MC12:ta lisää. Syynä olivat GT1-luokan uudet säännöt, joiden myötä autojen kokonaispituutta pienennettiin. Näin nämä toiset 25 MC12:ta ovat 15 senttimetrin verran alkuperäisiä lyhyempiä. Eroavaisuus tuo hellyttävästi mieleen 50- ja 60-lukujen käsintehdyt Ferrarit, joissa jopa jokainen yksilö saattoi olla hieman erikokoinen.

Kun 50 kappaleen tuotantomäärään lisätään 12 kilpa-autoa, saadaan Maserati MC12:n tuotantomääräksi 62 kappaletta. Jos 400:ään päässyt Ferrari Enzo on harvinaisuus, voidaan tuntemattomamman MC12:n kohdalla puhua vieläkin harvinaisemmasta helmestä.

Teksti: Benjamin Helander Lähteet: Maserati, Kuvat: Maserati, Ferrari Otsikkokuva: Thesupermat via Wikimedia Commons

Lisää aiheesta

• Nimi muutettu: Audi R8 ja muita Lamborghini-kaupan kylkiäisiä
• Nimi muutettu: Ferrari SP12 EC – Eric Claptonin ainutlaatuinen 458
• Nimi muutettu: Lagonda Taraf – historiallisen brittimerkin elvytysyritys maksoi miljoonan kappaleelta
• Nimi muutettu: Rolls-Royce Corniche ja Bentley Corniche – kesäautojen aateliset, jotka pelastivat molemmat merkit perikadolta