5.1.2017

Pääkirjoitus: Kaikki keinot käyttöön

Vuonna 2030 kaikesta tieliikenteeseen myydystä polttoaineesta 30 prosenttia pitäisi olla biopolttoaineita.

Syksyllä julkaistu Suomen energia- ja ilmastostrategia vuoteen 2030 linjasi biopolttoaineiden käytön lisäämiselle selvästi hallitusohjelmaa kovemmat tavoitteet. Vuonna 2030 kaikesta tieliikenteeseen myydystä polttoaineesta 30 prosenttia pitäisi olla biopolttoaineita. Lisäksi sähkö- ja biokaasuautojen lisääntymistä halutaan vauhdittaa 100 miljoonan euron tukipaketilla.

Tavoitteiden taustalla on liikenteen tuottamien kasvihuonekaasujen vähentäminen. Niiden vähentämiseen on käytännössä kolme tapaa. Ajoneuvokaluston uusiminen entistä energiatehokkaammaksi tuottaa välitöntä vähenemää myös vapautuvien kasvihuonekaasujen määrään. Mitä tehokkaammin liikennejärjestelmä hoitaa tarvittavan liikkumistarpeen, sitä vähemmän kasvihuonekaasuja vapautuu. Järjestelmän kehittämisessä on silloin kysymys joukkoliikenteen suosimisesta ja uusien palveluiden kehittämisestä. Kolmas vaihtoehto on vähähiiliseen energiaan siirtyminen. Käytännössä silloin kysymyksessä ovat biopolttoaineet, sähkö ja pidemmällä aikavälillä kenties vety.

Tavoitteet uusiutuvan energian osuuden ja omavaraisuuden kasvattamisesta istuvat hyvin suomalaiseen nestemäisten biopolttoaineiden tuotantoon. Kolmesta isosta toimijasta St1 ja UPM kertovat käyttävänsä biopolttoaineiden raaka-aineena pelkästään jäte-  tai tähdepohjaisia raaka-aineita. Nesteenkin biopolttoainetuotannossa niiden osuus on yli 80 prosenttia.

Nestemäisten biopolttoaineiden puolesta puhuu myös siirtymän helppous. Ne kun soveltuvat nykyiseen autokantaan ja jakeluverkostoon.

Sähköautojen nosteessa on syytä muistaa, että sähköauton käyttö on päästötöntä vasta, kun sen lataamiseen käytetty sähkö on tuotettu uusiutuvalla tavalla. Käytännössä siis aurinko-, tuuli- tai vesivoimalla.

VTT:n laskelmien mukaan alemman keskikokoluokan esimerkkihenkilöauton hiilidioksidipäästöt ajettua kilometriä kohden ovat bensiinikäyttöisenä 139 g, dieselinä 102 g ja maakaasulla 119 g. Vastaavasti jäterasvasta tehdyn uusiutuvan dieselin hiilidioksidipäästö on 17 g ja puupohjaisen 5 g. Biokaasun osalta laskelma päätyi arvoon 32 g. Samassa laskelmassa täyssähköauton hiilidioksidipäästöksi keskimääräisellä sähköllä saatiin 28 g. Ns. marginaalisähkön käyttö kuitenkin nostaa päästön määräksi 80 g. Marginaalisähköllä tarkoitetaan kulutushuippujen aikaan tuotettua sähköä.

Merkittävä lisähaaste sähkö- tai vetyautojen yleistymiselle on tietenkin jakeluverkoston rakentaminen. Se vie aikaa ja vaatii investointeja, joihin on löydettävä jostain rahaa.

Kestävästi tuotettuja nestemäisiä biopolttoaineita tarvitaan joka tapauksessa, sillä nykyisin liikenteessä olevista autoista joka kolmas on liikenteessä vielä vuonna 2030. Tälle ajoneuvokannalle sähkö ei ole ratkaisu.

Varsinaisen ympäristötavoitteen saavuttamisen kannalta on tärkeää, että ohjauskeinot valitaan teknologianeutraalisti. Energiatehokkuus on hyvä mittari ja kun päästöihin lasketaan mukaan myös tuotantovaiheen päästöt, vältetään niiden lakaisu maton alle.

Kommentoi artikkelia

Luetuimmat