Pääkirjoitus: Puolimatka haastaa tavoitteet

Liikenneturvallisuuden nollavisio on hyvä tavoite ja kelpaa edelleen liikenneturvallisuusstrategian ohjenuoraksi.

Kun liikenneturvallisuuden nollavisio ensimmäisen kerran Suomessa lanseerattiin, se kyseenalaistettiin vahvasti. Nyt, kun olemme ajallisesti puolessa välissä matkalla kohti tavoitteen vuotta 2030, on hyvä hetki tehdä väliarvio tähänastisesta onnistumisesta.

Tavoitteen mukaan tänä vuonna saisi kuolla tieliikenteessä enintään 136 ihmistä. Vaikka vuosi on vasta alussa, on jo nähtävissä, että tuota tavoitetta ei saavuteta.

Viime vuonna tieliikenteessä kuoli ennakkotietojen mukaan 204. Kehitys vuodesta 2010 on ollut oikeansuuntaista, mutta liian hidasta. Onko tavoite siis utopistinen?

Moottorissa 3/2020 haastateltu liikenneturvallisuustutkimuksen ammattilainen Tapio Koisaari on vahvasti sitä mieltä, että ainakin tämän vuoden välitavoite olisi ollut saavutettavissa. Se vain olisi vaatinut tekoja, joita ei ole tehty. Koisaaren lista on yksinkertainen: ajosuunnat olisi pitänyt erotella koko päätieverkolla, ajoneuvokantaa olisi pitänyt uudistaa nopeammin ja riskikuljettajiksi päätyviä pitäisi tukea ennaltaehkäisevästi jo nuorena.

Yksinkertaista, mutta silti vaikeaa. Vaikeaksi yksinkertaiset asiat muuttuvat, kun ryhdytään puhumaan rahasta tai kun pitäisi oikeasti tehdä asioita. Edes liikenneturvallisuussuunnitelmaa ei saatu päivitettyä, eikä liikenneturvallisuus ole moneen vuoteen näytellyt merkittävää roolia poliittisessa keskustelussa, saati rahanjaossa.

Kevät lupaa kuitenkin uutta potkua tämänkin tavoitteen työstämiseen: liikenneturvallisuusstrategian valmistelu on alkamassa. Työ on nyt tehtävä riittävän laaja-alaisesti yli perinteisen liikenneturvallisuustyön raja-aitojen. Mukaan tarvitaan ymmärrystä ajoneuvotekniikasta, liikennejärjestelmästä, yhteiskunnasta ja erityisesti ihmisestä. Liian suuri osa liikennekuolemista aiheutuu tällä hetkellä kuljettajan henkisten rahkeiden pettämisestä.

Nollavisio on hyvä tavoite ja kelpaa edelleen liikenneturvallisuusstrategian ohjenuoraksi. Parhaimmillaan nollavisio kannustaa yhteiskunnan eri toimijoita hakemaan yhdessä toimivia ja hyväksyttäviä keinoja turvallisempaan liikenteeseen.

Puolimatkassa siis ollaan, mutta loppumatka onkin se vaativin etappi. Jotta tieto liikenneturvallisuuden karikoista johtaisi turvallisuutta parantaviin tekoihin, tarvitaan sideaineeksi tahtoa. Toivottavasti liikenneturvallisuusstrategian laatijat ja aikanaan sitä toteuttavat tahot tahtovat tarpeeksi.