Pääkirjoitus: Sähköä julkisesti ja yksityisesti

Sähköautoilu jakaa ihmisiä karsinoihin. Ei vain auton, vaan myös asumismuodon mukaan.

Sähköautoilu jakaa ihmisiä karsinoihin. Ei vain auton, vaan myös asumismuodon mukaan. Omakotiasujan, jolle auton toimintamatka riittää päivän ajoihin, on helppo sähköistää autoilunsa: tarvitaan vain oma päätös.

Asetettuja sähköautoilun lisäämistavoitteita ei kuitenkaan saavuteta sähköautoiluun valmiiden omakotiasujien voimin. Autoilun nopea sähköistyminen edellyttää myös sitä, että kaikki sähköautoilusta innostuneet voivat vaihtaa autonsa asumismuodosta riippumatta.

Taloyhtiössä asuva on vielä pitkään eriarvoisessa asemassa autoilunsa muutosten kanssa. Sähköautoilusta saa kaiken mukavuuden ja hyödyn irti vain, jos autoa pystyy lataamaan aina silloin, kun se lepää käyttämättömänä. Harvassa taloyhtiössä katsotaan suopeasti sitä, että yksi osakas alkaa noin vain ladata autoaan yhteisellä sähköllä. Muutokset taloyhtiön palveluissa, tässä tapauksessa latausmahdollisuuden järjestämisessä, vaativat yhtiökokouksen luvan. Kiinteistöliiton kesällä julkistaman tutkimuksen mukaan joka neljäs taloyhtiössä asuva sähköautoilija ei ole saanut järjestettyä autolleen latauspistettä. Se on paljon ja kertoo myös paljon siitä, miten poikkeavana sähköautoilua vielä pidetään taloyhtiöissä. Muutosten tie tulee olemaan hidas ja vaivalloinen.

Jos autopaikat ovat taloyhtiön hallinnassa, tarvitaan vähintäänkin yhtiökokouksen enemmistöpäätös, jotta edes osaan autopaikoista voidaan rakentaa latauspiste. (Jos taloyhtiön sähköverkko vaatii vahvistamista, päätöksenteko mutkistuu ja pahimmassa tapauksessa yksikin vastahakoinen osakas voi estää hankkeen toteutumisen.

Pikalatauspisteiden verkoston kehitys auttaa näiden hidasteiden väistämisessä. Lähes vuoden käytössämme ollut Hyundai Ioniq Electric opetti sähköautoilusta paljon. Erilaiset latausasemat ja niiden käyttö tulivat tutuiksi. Vaikka elämme Suomessa vasta sähköautoilun varhaista kevättä, on latausverkosto ja erityisesti pikalatausasemien verkosto jo vuoden kuluessa kehittynyt huiman harppauksen. Ja lisää on luvassa, kun moni iso ketju on julkistanut omia latauspistehankkeitaan.

Käyttökokemuksemme mukaan pelkällä julkisten latauspisteiden verkostollakin voi jo ainakin eteläisimmässä Suomessa pärjätä. Se toki vaatii viitseliäisyyttä ja ajankäytön uudelleen ajattelua: puolituntinen pikalatauspisteellä sujahtaa helposti, kun ajan yhdistää kauppareissuun tai sähköpostien läpikäyntiin tai muuhun päivittäiseen askareeseen, minkä tässä yhteydessä voi hoitaa.

Pelkän julkisen verkoston varassa sähköautoileva ei tietenkään saavuta kaikkia omakotiasujan etuja: itsekseen kotipihassa yön aikana latautuva auto ei vaadi muuttamaan päivittäisiä rutiineja ja pakkasaamuina töpselin päästä löytyy lämmin auto, jolla matka voi alkaa kuin kesällä konsanaan. Oman pihan lataussähköstä ei tarvitse maksaa myöskään katteita latauspisteiden ylläpitäjille, joten halvempaakin se on.

Harva autoilija kuitenkaan voi tukeutua siihen, että kaikki lataustarpeet saa hoidettua omassa pihassa. Niinpä julkisen ja riittävän tehokkaan latausverkoston tihentyminen ja laajeneminen koko Suomen kattavaksi on edellytys sille, että sähköautosta todella tulee tasavertainen kilpailija polttomoottoriautolle.

Sähköautojen kotilatausta käsitellään laajemmin Moottorissa 11/2018.