Pääkirjoitus: Umpisolmu uhkaa

Valtion budjetin näkökulmasta hiilidioksidipäästöjen vähennys merkitsee maksuperusteen katoamista. On löydettävä uusia ratkaisuja: kiristettävä nykyisiä veroja entisestään tai kehitettävä uusia.

Suomalainen ajaa keskimäärin 12 vuoden ikäisellä ja 3 600 euron hintaisella autolla. Verottaja kerää autoilusta rahaa valtion kassaan vahvasti hiilidioksidipäästöihin perustuen. Nämä kaksi tosiasiaa ovat nyt johtamassa erittäin vaikeasti avattavaan solmuun.

Mitä suuremmat hiilidioksidipäästöt, sitä enemmän valtio saa verotuloa autoa ostettaessa ja vuosittain käyttövoiman mukaan. Käytännössä autoilijan kukkarosta verottajalle valuvien eurojen määrä riippuu bensiini- ja dieselautojen osalta polttoaineen kulutuksesta. Suurin osa bensiinin ja dieselin litrahinnasta on veroja. Myös hiilidioksidipäästön laskennallinen arvo perustuu polttoaineen palamisesta vapautuvan hiilidioksidin määrään.

Sujuva järjestelmä, joka on saavuttamassa ohjaavan tavoitteensa. Uusien bensiini- ja dieselautojen keskikulutus pienenee, hybridit vauhdittavat keskikulutuksen ja hiilidioksidipäästöjen vähennystä, samoin polttonesteiden laadun kehitys ja biokaasu. Lopulta täysin sähköiset autot siirtävät päästökeskustelun sähköntuotantoon ja ajoneuvojen valmistukseen, kun ajonaikainen hiilidioksidipäästö on pyöreä nolla.

Kaikki hyvin? Ei suinkaan.

Valtion budjetin näkökulmasta hiilidioksidipäästöjen vähennys merkitsee maksuperusteen katoamista. On löydettävä uusia ratkaisuja: kiristettävä nykyisiä veroja entisestään tai kehitettävä uusia.

Vaikka uusien autojen päästöt putoavat merkittävästi edellisiin mallisukupolviin nähden, kestää kauan ennen kuin autokantamme uudistuu. Ostohintaan sisältyvä autovero on pitänyt uusien autojen hinnat korkeina ja johtanut siihen, että kerran ostettua autoa käytetään pitkään. Keskihintaisesta ja keski-ikäisestä käytetystä autosta on pitkä matka uuteen sähköautoon. Tätä matkaa pitää pystyä lyhentämään.

Valitettavasti tällä hetkellä uhkakuvana on pitkä, mutkikas ja kallis taival. Työryhmiä autoilun ja liikenteen tulevaisuuden ympärillä riittää: liikenne- ja viestintäministeriöllä on omansa, valtiovarainministeriöllä omansa ja lisäksi vielä parlamentaarinen Liikenne 12 -työryhmä. Vaikka valmisteluun näytetään nyt käytettävän reilusti aikaa ja rahaa, on syytä olla huolissaan näiden työryhmien lokeroitumisesta. Sujuva liikenne on koko yhteiskunnan toiminnan kannalta ratkaiseva tekijä. Liikenne ja auto on myös kuluttajalle oman asunnon jälkeen toiseksi suurin kuluerä. Näin merkittävän kokonaisuuden kehittäminen vaatii laajaa yhteistyötä ja eri näkökantojen yhteensovittamista. Jotta matka vajaan 4 000 euron autosta lähes 40 000 euron autoon lyhenee, tarvitaan valikoima tukitoimia, jotka kohdistuvat oikeudenmukaisesti meihin kaikkiin.