Pääkirjoitus: Uusi tilaus maalaisjärjelle

Suljetulla alueella tehty peräkärryjen väistötesti osoitti, että tässäkin tapauksessa todellinen riski istuu vetoauton kuljettajan paikalla.

Korona-aika on opettanut meille uudenlaista vastuullisuutta ja varovaisuutta. Olemme myös nähneet, että osaamme joukolla muuttaa toimintatapojamme, kun on pakko. Nämä opit ovat hyvä pohja, kun kesäkuun alussa tulee lopulta voimaan uusi, pitkään valmisteltu tieliikennelaki. Myös tämä laki edellyttää meiltä kaikilta vastuullisuutta ja varovaisuutta – tai kääntäen: antaa mahdollisuuden oman harkinnan käyttöön.

Jo aikaisemmin olemme testanneet erilaisia rengastyyppejä talvikelissä. Uuden lain mukaanhan on periaatteessa mahdollista ajella läpi vuoden yksillä ja samoilla renkailla, ellei keli muuta edellytä. Eri asia sitten on, onko viisasta edes yrittää selittää kesärenkaita talviaikaan sopiviksi vai ei. Testimme mukaan talvi vaatii omat renkaansa ja kesä omansa. Parasta olisi, jos tallista löytyisi vielä kolmaskin setti, nimittäin välikelin renkaat syksyn ja kevään kylmille ja paljaille tienpinnoille.

Tässä numerossa paneudumme peräkärryihin. Ne pääsivät yllättämään kokeneet testaajatkin. Yllätyksen tarjoili yksi testikärry, jonka akseli taipui 80 km/h -nopeudessa tehdyn väistön aikana. Aiemmin niin samanlaisilta vaikuttaneet kevyet peräkärryt alkoivatkin vaikuttaa keskenään erilaisilta. Yhden kärryn rakenteellinen heikkous ei kuitenkaan johtanut suoranaiseen vaaratilanteeseen, vaan todellisenkin, onnistuneen väistötilanteen jälkeen kuljettaja olisi pystynyt ohjaamaan kärryn turvallisesti tien laitaan ja voinut tutkia siellä äkkinäisten ohjausliikkeiden mahdolliset vaikutukset kuorman sidontaan ja kärryn kuntoon.

Suljetulla alueella tehty testi osoitti, että tässäkin tapauksessa todellinen riski istuu vetoauton kuljettajan paikalla. Kuinka moni meistä kuljettajista selviytyisi kunnialla äkillisestä väistötilanteesta edes omalla tutulla autolla? Kun koukkuun kiinnitetään peräkärry, tulee väistöstä ja ennen kaikkea sen loppuvaiheista selviytymisestä vielä monin verroin vaikeampaa. Testin loppupäätelmäksi sopii hyvin vanha viisaus: tee kaikkesi välttääksesi vaaratilanne ennalta.

Peräkärryn vetäjältä vaaditaan malttia ja ymmärrystä kuorman sidonnasta, painonjakautumisesta ja tietenkin siitä paljonko aiottu kuorma oikeasti painaa. Ajon aikana kuljettajan on oltava koko ajan tietoinen siitä, että vetoauton perässä vaivattoman tuntuisesti rullaava kärry tekee yhdistelmästä yllättävissä tilanteissa erittäin haastavan käsiteltävän.

Tilastot kertovat, että suomalaiset ovat tähän saakka selviytyneet peräkärryineen suorastaan loistavasti. Vakavia onnettomuuksia peräkärryille ei juuri satu. Ainoa uusi elementti peräkärryilyyn on kesäkuun alussa sallitun maksiminopeuden nosto 80 km/h:sta 100 km/h:iin, jos tiekohtainen nopeusrajoitus sen sallii. Kukaan ei siis jatkossakaan kiellä ajamasta peräkärryn kanssa 80 km/h tai hiljempaa, jos se tuntuu turvallisimmalta vaihtoehdolta.

Samalla nyt olisi loistava hetki vastuuntuntoisille peräkärrykauppiaille. Kuka ehtii ensimmäisinä kehittämään hyvän info- ja opastuspaketin, joka luovutetaan jokaiselle uudelle peräkärryn omistajalle kaupanteon yhteydessä? Oppia ja tietämystä ei ole koskaan liikaa. Harjoittelukin kannattaa, jos sen voi tehdä suljetulla alueella.