Pääkirjoitus: Yksityisen rahan huuma

Ilman nopeita suoria yhteyksiä Euroopan ja maailman keskuksiin Suomi menettää ison kilpailukykytekijän.

Finnairin aamukone nousee siivilleen Oulusta aamukuudelta ja Helsingistä aamukahdeksalta. Jo kymmeneltä oululaiset ja Helsinki Vantaalta koneeseen astuneet ovat Brysselin neuvottelupöytien äärellä – yhtä nopeasti kuin sveitsiläiset tai hollantilaiset kollegansa. Ja yöksi pääsee kotiin.

Suomi valikoitui Nissan Nordic Europen pääkonttorin paikaksi aikanaan erityisesti kolmen tekijän summana: Suomessa on Pohjoismaiden suurin Nissan-markkinaosuus, valuuttana on euro ja yhteydet ovat hyvät.

Liike-elämän toiminnan elinehto on hyvät yhteydet maailmalle. Suomi saa kiittää hyvistä yhteyksistä kotimaista valtioenemmistöistä lentoyhtiötään.

Suomalaisten siipien alla vaanii kuitenkin varjo, mikä ei johdu lentoyhtiön omasta toiminnasta.

Valtioneuvosto julkistaa vielä kevään kuluessa valtion omistajapolitiikan uudet linjaukset. Helmikuun alkupäivinä valtioneuvoston kanslian omistajaohjausosaston osastopäällikkö Eero Heliövaara totesi YLEn haastattelussa: Valtion sadan miljardin euron omaisuus pitäisi saada nopeasti tehokkaampaan käyttöön.

Kolme päivää aikaisemmin saman osaston finanssineuvos Petri Vihervuori kirjoitti omistajaohjausblogissa, että omistaminen ei saa olla itseisarvo. Vihervuoren mukaan valtio toimii parhaimmillaan mahdollistajana ja kumppanina yksityiselle pääomalle.

Omistajaohjausosaston virkamiesten ulostulot viittaavat vahvasti siihen, että valtion omistajaroolin merkitystä ei enää nähdä. Jos hallitus hakee eduskunnalta valtuuksia laskea valtion omistusosuus Finnairissa alle 50 prosenttiin, kuten huhutaan, ollaan hyvin strategisen ja kauaskantoisen asian äärellä.

Omistusosuuden laskiessa alle puoleen myös päätösvalta siirtyy yksityiselle pääomalle. Mikään ei takaa, että tuo yksityinen pääoma olisi jatkossa suomalaista. Sijoittaja haluaa varmasti tuottoa rahalleen ja kannattamattomat reitit joutuvat helposti lakkautettavien listalle. Yksityinen sijoittaja myy omistuksensa niin halutessaan.

Kansainvälinen pääoma tuskin arvostaa suomalaisten hyvien yhteyksien säilymistä, jos se vähentää sijoitetun pääoman tuottoa. Lopputuloksena voi olla entisen suomalaisen lentoyhtiön kansainvälistyminen tavalla, mikä romuttaa käsityksen hyvien lentoyhteyksien Suomesta.

Kansainvälinen liiketoiminta voi auttaa Suomen taloutta toipumaan pitkästä taantumasta. Ilman nopeita suoria yhteyksiä Euroopan ja maailman keskuksiin Suomi menettää ison kilpailukykytekijän. Onko yksityinen pääoma niin välttämätöntä, että olemme valmiit vaarantamaan suomalaiset yhteydet maailmalle?