Pääkirjoitus: Yön ainoa valopilkku voi sammua

Taksiliikenne kokee Suomessa erittäin näkyviä ja tuntuvia muutoksia heinäkuun alussa voimaantulevan uuden liikennepalvelulain johdosta.

Heinäkuun alussa voimaantuleva uusi liikennepalvelulaki muuttaa paljon, mutta kukaan ei tiedä miten paljon. Varmaa on, että taksiliikenne kokee Suomessa erittäin näkyviä ja tuntuvia muutoksia.

Suomalainen taksipalvelu on kiistämättä ollut kansainvälisestikin vertaillen luotettavaa ja laadukasta. Kääntöpuoliakin löytyy: sitä on ajoittain moitittu kalliiksi ja toisaalta taksiyrittäjät ovat valittaneet muun muassa asemapaikkarajoituksista ja päivystysvelvoitteista.

Heinäkuun alun jälkeen tilanne muuttuu rajusti.

Taksi voi ottaa kyydin mistä tahansa, koulutusvaatimuksia ei enää ole, hinnoittelu on vapaata, taksamittarikaan ei ole pakollinen, ei edes taksivalo. Myöskään laatuvaatimuksia ei enää ole, eikä vaitiolovelvollisuutta. Taksina voi olla jatkossa henkilöauton sijasta myös pakettiauto, kuorma-auto, raskas tai kevyt nelipyörä tai kolmipyörä.

Hiljaisellakin kylänraitilla on totuttu Tuomari Nurmion sanoin siihen, että jos ei muuta ole, niin ’taksin katolla vilkkuu yön ainoa valopilkku’. Säätelyn vapauttaminen näkyy todennäköisimmin karuimmin juuri alueilla, joilla kyytejä kysytään harvakseltaan. Yrittäjän kannalta ei ole järkeä jäädä päivystämään yhden tai kahden kyydin toivossa, jos on mahdollisuus siirtyä tarjoamaan kyytejä vilkkaammalle seudulle esimerkiksi läheiseen kaupunkiin. Yhtä hyvin vaihtoehtona on, että haja-asutusalueen taksi sulkee puhelimen ja jättää auton talliin hiljaisina aikoina ja keskittyy ajelemaan vain vilkkaampina päivinä. Alueellisia eroja kehitykseen varmasti liittyy, samoin ajallisia. Osa markkinoiden muutoksista voi toteutua pienellä viiveellä.

Hinnoittelun vapautumisen toivotaan alentavan kyytien hintoja. Nähtäväksi jää.

Vaihtelua hintoihin varmasti tulee, mutta niin tulee myös palvelun laatuun. Kokemukset muista vapaiden taksien maista eivät välttämättä tue hintojen halpenemistoiveita. Virossa taksitoiminta on ollut vapaata vuodesta 1991. Sieltä löytyy niin halpoja, kalliita kuin rekisteröimättömiäkin takseja. Kattohinnoittelua on yritetty, samoin vakavia laatuongelmia on yritetty korjata, mutta vaatimattomin tuloksin. Ruotsissa taksiliikenne vapautui 1990. Alussa autojen määrä kaksinkertaistui, nyt niiden määrä on hiukan vähentynyt. Hinnat kuitenkin ovat nousseet noin neljä prosenttia enemmän kuin kuluttajahinnat keskimäärin.

Mistä taksin tunnistaa jatkossa? Ei välttämättä ainakaan taksivalosta. Sitä nimittäin ei ole pakko käyttää ja ajoneuvokin voi olla melkein mikä vain moottoriajoneuvo.

Markkinaehtoisuus avaa tietenkin paljon mahdollisuuksia yrittäjille, jotka ovat valmiita kehittämään toimintaansa. Ruotsin ja Tanskan tapaan Suomessakin tullaan todennäköisesti näkemään pienten yhden tai kahden auton yrittäjien yhdistyminen isommiksi, jopa kymmenten autojen yrityksiksi. Myös pienten yrittäjien yhteistyö ja yhteisten brändien rakentaminen on jo käynnissä.

Pysyvät vaikutukset näkyvät viiveellä, mutta varmaa on, että heinäkuun alun jälkeen edessä on sekava soppa, jossa asiakkaan kannattaa olla tarkkana ja vaatia riittävän laadukasta ja luotettavaa palvelua. Asiakkaan pitää jatkossa itse ymmärtää erilaisten palveluntuottajien erot. Myös alueellisia eroja Samaan aikaan kasvaa myös odotus siitä, millaisia uusia palvelukokonaisuuksia taksiala pystyy jatkossa tarjoamaan.