Käyttötesti käytetyllä: Mercedes-Benz S124 ja katsastuksen helppouden viehätys

Joskus katsastuksen jälkeen voi olla edessä isompi revohka osien vaihtamisen merkeissä. Tällaista ei Moottorin käytetyn Mercedes-Benz 250D:n kanssa ollut kuitenkaan luvassa.

Huhtikuussa käytetylle nokivasarallemme koitti taas se aika, kun täytyi lähteä konttorille rukoilemaan vuosi lisää ajoaikaa. Vaikka Mercedes olikin muutoskatsastettu pakettiautosta henkilöautoksi vain muutamia tunteja ennen kuin ostimme sen joulukuussa, sillä ei saa lisää aikaa leimaan. Muutoskatsastuksessa tarkastetaan nimensä mukaisesti vain autolle tehdyt muutokset, eikä sen kokonaisvaltaista kuntoa.

Tyypillisiä katsastuskonttoreiden kahviautomaattien tuotoksia ei voi yleensä kehua kuravettä kummoisemmaksi. Onneksi savolaisella vakiokonttorilla kahvi tarjoillaan oikeasta keittimestä. Pahvimukin rimpulasta korvasta saa kuitenkin pitää tarkasti kiinni, ettei kahvi läiky viikon paikallislehden päälle.

Totuuden hetki

Pian hallista kuuluu tuttu viitosdieselin raklatus, eli on aika siirtyä siemailemaan kahvia hallin puolelle ja esittämään oman elämänsä asiantuntijaa. Hallin puolelle siirryttäessä Mercedes on ehtinyt jo jarrutesterille. Vaikka auton arveltiin olevan hyvässä kunnossa, täytyy silmiä silti hieman hieraista kun näkee etuakselin jarrulukemat. Jarrutehoa on molemmin puolin 2,3 kilonewtonia. Eroa puolien välillä on siis pyöreät nolla prosenttia. Tulos saa päästämään naurahduksen.

Taka-akselilla jarrueroa on 10 %, ja käyttöjarrun suurin sallittu heittohan on 30 %. Ei mitään ongelmaa. Seisontajarrulla (joka ei muuten tämän ikäisessä Mersussa ole käsijarru, vaan omalla polkimellaan operoitava) eroa puolten välillä on 25 %, suurimman sallitun ollessa 70 %. Myöskään iskunvaimennintestissä ei löydy ongelmia, etuakselilla puolten välillä eroa on 3 % ja takana ei lainkaan. Valojen suuntauksessakaan ei ole moitimista.

Sitten alkaa se pelottavin osuus, eli auto otetaan nosturille. Jo ennen alustan ravistelua katsuri kehaisee auton yleisilmettä. Ruostetta ei näyttäisi olevan, ja pohjakin on selvästi ruostesuojattu uusiksi jossain vaiheessa auton elinkaarta. Kiitos sille henkilölle joka tämän toimenpiteen on päättänyt suorittaa, ja muistutetaan tässä välissä lukijoita siitä ettei ruostesuojauksesta ole varmasti haittaa tuoreemmissakaan autoissa.

Alustan perusteellisesta ravistelusta huolimatta välyksiäkään ei ole. Mersu saa siis täysin puhtaat paperit vailla yhtään korjauskehotusta. Hurjaa!