Käyttötesti käytetyllä: V126 vs S124 – vielä kerran vertaillen

31.12.2024

Teksti Rikhard Wacker

Kuva Aake Kinnunen, Eetu Kokkonen, Jussi Saarinen, Rikhard Wacker

Vertaillaanko vielä kerran? Tällä kertaa käyttötestin Mercedes-Benz 250 TD sai rinnalleen muutaman vuoden vanhemman 500 SEL:n.

Siitä on kulunut jo aika tarkalleen vuosi, kun toimituksemme hankki käyttötestiin ”vanhan Mersun”, eli S124-korin Mercedes-Benz 250 TD:n.

Kulunut vuosi on ollut S124:n osalta hyvinkin vertailuntäyteinen. Kesällä vertasimme käyttötestiautoa uuteen vastaavaan S214-Mercedekseen. Autoliiton koulutuspäällikkö Teppo Vesalainen puolestaan innostui vertaamaan käyttötesti-Mercedestä nykyaikaiseen Škoda Octaviaan sekä pykälää vanhempaan W123-Mercedekseen.

Vesalaisen tekemä vertailu museorekisteröityyn W123:een herätti toimituksessamme sen verran mielenkiintoa, että päätimme kaivaa myös muut toimituksemme Mersut esiin. Allekirjoittanut osallistuu siis nyt talkoisiin omalla harrasteajoneuvollaan, taannoin klassikkojutussammekin esitellyllä vuosimallin 1985 Mercedes-Benz 500 SEL:llä – museorekisterissä muuten sekin.

Mikäli museoajoneuvot kiinnostavat, suosittelemme lukemaan myös artikkelin, jossa kävimme tekemässä alustavan museotarkastuksen käyttötesti-S124:lle.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Tämä vertailu alkaa historiasta

Koska ajoneuvojen ja autoteollisuuden historia kiinnostaa allekirjoittanutta poikkeuksellisen paljon, tämä parivertailu on syytä aloittaa tutkimalla historiankirjoja. W126:n ja W124:n tarinoissa on jonkin verran yhtymäkohtia, mutta toisaalla polut ovat kulkeneet täysin eri tavoin.

Jo vuosikymmenien ajan Mercedes-Benzit mallisto on elänyt siten, että niin sanottu S-sarjalainen julkaistaan ensin ja muutama vuosi myöhemmin on lupa odottaa pienempää E-sarjalaista tulevaksi. W126 ja W124 noudattivat uskollisesti tätä tapaa – W126 esiteltiin yleisölle syyskuussa 1979 ja W124 viisi vuotta myöhemmin marraskuussa 1984.

W124 syntyi tilanteeseen, jossa sillä oli isot saappaat täytettävänään. Edeltäjänä toimineen W123:n tuotanto oli ollut menestyksekästä, minkä seurauksena marraskuun 1975 ja tammikuun 1986 välillä ”satakakskolmosia” rullasi tuotantolinjalta ulos kunnioitettavat 2,7 miljoonaa yksilöä.

W126:lla taas oli hyvin erilainen lähtökohta. Edellinen ”Sonderklasse”, eli syyskuussa 1972 esitelty W116 oli jäänyt pahasti telineisiin maailman yllättäneen öljykriisin vuoksi. Öljykriisin arvet näkyivät myös W126:n suunnittelussa, jossa keskityttiin ennenkuulumattoman paljon polttoainetaloudellisiin yksityiskohtiin.

Mercedeksen aikajanalla W124:n tuotannon aloittamista loppuvuonna 1984 seurasi pian W126:n mittava facelift syksyllä 1985. Kasvojenkohotus oli sen verran mittava, että W126-piireissä puhutaan joskus ensimmäisestä ja toisesta sukupolvesta – vaikka pohjimmillaan kyseessä oli ”vain” vähän isompi päivittäminen.

Molemmat autot ovat muuten erään historian merkittävimmän Mercedes-muotoilijan, italialaissyntyisen Bruno Saccon käsialaa. Sacco on ollut kuluneen syksyn aikana monen mielissä hieman haikeammista syistä, sillä automuotoilijamestari siirtyi ajasta iäisyyteen 19.9.2024 kunnioitettavassa 90 vuoden iässä.

V126 vs S124 – millä tavalla edes mielekästä verrata?

Tämän vertailun suurin kysymys lienee siinä, millä tavalla kahta suunnilleen saman aikakauden, mutta silti niin keskenään erilaista Mercedes-Benziä on mielekästä, saati edes ylipäätään järkevää verrata?

Pieni haaste vertailulle tulee siitä, että vuosimallin 1992 Mercedes-Benz 250 TD ja vuosimallin 1985 Mercedes-Benz 500 SEL eivät ole ikänsäkään puolesta aivan täydellinen vastinpari. Kun käyttötesti-S124 on ollut uusi, samanikäinen vastinpari nykyisestä S-luokasta olisi tietenkin ollut W126:n seuraaja, maalikuussa 1991 debytoinut ja heinäkuussa tuotantoon asti edennyt W140.

Erilaista näissä autoissa on myös niiden käyttötarkoitus. Siinä missä W124 oli yleinen näky taksitolpalla, toimi W126 enemmänkin merkkihenkilöiden kuten poliitikoiden ja elinkeinoelämän edustusautona. Tosin käyttötesti-S124 ei ole tiettävästi joutunut taksitolpalla päivystämään, mutta vertailun V126:n alkuperäinen tehtävä oli toimia Armas Puolimatkan rakennusliikkeen edustusautona.

Tässä vaiheessa tarinaa on muuten hyvä muistuttaa, että mikäli jutussa vilahtavat W126/V126 ja W124/S124-merkinnät aiheuttavat päävaivaa, Mersumiehen aakkoset helpottavat ymmärtämään mallimerkintöjen eroja.

Auton alkuperäisestä käyttötarkoituksesta johtuen W124:llä onnistuu monet arkiset asiat vaikkapa huonekalujen kuljettamisesta lähtien, kun taas W126:n kanssa pieni porrasperän takakontti täyttyy jo keskivertoperheen viikoittaisista markettiostoksista. Toisaalta etenkin pitkän akselivälin V126:n kyyti on erityisesti takapenkillä matkustettaessa jo itsessään kokemus.

Se näille autoille on kuitenkin yhteistä, että molemmat ovat olleet uutena varsin arvokkaita hankintoja. Täten Mercedes-Benzit eivät ole olleet uutena, eivätkä välttämättä ihan heti käytettynäkään valtaosan saatavilla.

Vuoden 1985 hinnastossa 500 SEL oli saksalaismerkin kallein neliovinen auto – vain kolme coupé-mallia maksoi vieläkin enemmän. Sen alkaen hinta oli 471 000 markkaa, mikä tarkoittaa nykyrahassa 185 204 euroa.

Myös 250 TD:n hintalappu nousee melkoiseksi, sillä vuoden 1992 hinnastossa auton alkaen-hinnaksi on ilmoitettu 371 400 markkaa – nykyrahaksi mitattuna 107 544 euroa. Huimia summia, etenkin kun ottaa huomioon sen, että tuohon aikaan Suomi syöksyi pahaan ysärin lamaan. Ehkäpä juuri siksi käyttötestiautommekin on päätynyt tänne vasta käytettynä.

Seitsemän vuotta, mutta yli tuplasti kilometrejä

Tässä autokaksikossa mielenkiintoista on sekin, että ikää autoilla on kahdeksan vuotta, mutta kilometreissä mitattuna autoista nuorempi on ehtinyt kiertää maailmaa yli tuplaten. Nuorempi 250 TD on nimittäin kulkenut jo liki 570 000 ajokilometriä, kun taas 500 SEL ei ole ehtinyt ylittämään edes 300 000 kilometrin virstanpylvästä.

Ajokilometreihin peilattuna onkin hieman erikoista, että tuplaten ajokilometrejä nielleen 250 TD:n etuistuimet tuntuvat 500 SEL:n istuimia ryhdikkäämmiltä. Todennäköisesti syy eroille löytyy materiaaleista. ”Viissatkun” näyttävä veluurikangas vaikuttaa olevan hieman herkempi kulumisele, kuin 250 TD:n karokuvioinen kangas.

Materiaalivalintojen ohella 250 TD ottaa niskalenkin myös perstuntumasta, sillä 500 SEL:n istuin tuntuu pehmeämmältä, oikeastaan jopa löysemmältä, mikä ei ole oikeastaan hyvä juttu pidemmillä matkoilla. Toki kuulotiedon mukaan 500 SEL:n istuimen pehmeys on ollut tietoinen ratkaisu, jolla tuotaisiin luksuksen tuntua matkustamiseen.

Kaikista suurimman luksuksentunteen matkustamiseen saa kuitenkin 500 SEL:n takapenkeiltä, joissa L-kirjaimen mukana tullut 14 senttimetrin lisäpituus on kaikki takamatkustajien käytössä. Ihan hyvin aikuinen matkustaja mahtuu myös 250 TD:n takapenkille, mutta tietenkään SEL-mallin mittoihin ei ole tarkoituskaan päästä.

Yksi asia 250 TD:n takapenkillä on kuitenkin paremmin. Etuistuimien takaosassa olevat karttatasku ovat ensinnäkin 250 TD:ssä tyylikkäämpiä, mutta näyttävätpä nuo myös kestäneen aikaa paremmin. 500 SEL:n kalaverkkomaiset karttataskut ovat selvästi venyneet käytössä pussimaisiksi, eikä ratkaisu näytä muutenkaan enää tänä päivänä kovin tyylikkäältä.

Hyppäsi kuljettaja sitten kumman tahansa rattiin, näkymät kuljettajanpenkiltä ovat hyvin samanlaiset, eikä kahdeksan kulunutta vuotta autojen välillä näy juuri missään. Mittaristo on paria mitätöntä yksityiskohtaa lukuun ottamatta pysynyt samanlaisena, mitä nyt erilaisten huomio- ja varoitusvalojen määrä on selvästi kasvanut ysärille tultaessa. Myös kojelaudat ovat hyvin samantapaiset. Molempia koristavat jalopuulistat ja erilaiset kytkimetkin ovat pysyneet lähes identtisinä.

Sen sijaan ratti on kokenut virkistävän päivityksen. Vaikka molemmat autoista ovat vielä turvatyynyttömiä versioita, ysärin alkuvuosina ratti koki muodonmuutoksia. Nämä ovat mielipideasioita, mutta omasta mielestäni 250 TD:n ratti antaa yllättävänkin paljon tuoretta ilmettä Mercedeksen ohjaamoon.

Käytännön asioista 500 SEL:ssä on perinteiseen tapaan kaksi tuulilasinpyyhintä, kun taas 250 TD luotti erikoisempaan yhden pyyhkijän kokonaisuuteen. Myös vänkärin puolen sivupeilissä on eroja, sillä 250 TD:ssä sivupeili on rasittavan pieni, 500 SEL:ssä taas täysikokoinen.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Erot ajossa

Ennen kuin autoilla päästään liikkeelle, havaitsemme vielä yhden merkittävän eron. Siinä missä 500 SEL:ää ajetaan nelivaihteisen automaattivaihteiston avulla, 250 TD:mme on viisivaihteinen manuaali. Ehkäpä jotain autojen samankaltaisuudesta kertoi sekin, että vaihto automaatista manuaaliin ja päinvastoin vaati kuljettajalta ylimääräistä keskittymistä.

Kun on aika lähteä liikkeelle ja kiihdyttää, autojen erot puskevat yhä enemmän esiin. On jälleen kerran vähän epäreilua verrata 2,5-litraista viisisylinteristä dieseliä (94 hv ja 158 Nm) 5,0-litraiseen V8-bensiiniin (231 hv ja 405 Nm), mutta erot kahden moottorilla ovat ymmärrettävästi merkittäviä.

Kiihdyttäminen 250 TD:llä vaatii huomattavasti enemmän pelisilmää, kun taas 500 SEL:ssä voi vain painaa lapun lattiaan ja tuntea miten vauhti kiihtyy. Kun haluttu nopeus on saatu kelattua mittariin, tasoittuvat puntit nopeasti. Molemmilla autoilla on hyvinkin mukavaa ajaa.

Äänieritykset toimivat molemmissa autoissa hyvin ja kyyti on tasaista. Toki 500 SEL:n kohdalla 40 vuoden ikä alkaa hiljalleen tehdä tepposia ovien tiivisteille, joista voi paikoittain kuulla jo pientä suhinaa.

Niin ikään 500 SEL sortuu monien museoajoneuvojen perisyntiin, eli vanhoihin renkaisiin. Kymmenen vuoden ikäiset kesärenkaat alkavat menettämään jo tiettyjä ominaisuuksiaan, vaikka kulutuspintaa olisikin vielä rutkasti. Säännöllisessä käytössä olevassa 250 TD:ssä renkaat ovat taasen selvästi tuoreemmat.

Näin 500 SEL:n omistajana olisi kiva tietää, miltä V126:n ajaminen tuntuisi, jos alla olisi S124:n tavoin yli puoli miljoonaa ajokilometriä. Todennäköisesti 500 SEL:n kilometrilukema on pysynyt osaltaan siedettävänä siitä syystä, että auton10-15 litran kulutus sadalla kilometrillä on kannustanut vähentämään ajamista. S124:n poikkeuksellisen hyvä ryhti antaa ainakin uskoa siihen, ettei V126 säikähtäisi suurempiakaan ajomääriä.

Aika on kohdellut molempia autoja hyvin

Uutena W126:n ja W124:n välillä on ollut ihan selvä pesäero, joka näkyi ihan jo autojen hinnasta alkaen. Nyt vuosikymmeniä myöhemmin tuo ero on ehkä aavistuksen kaventunut. Autojen välillä ei ole loppupeleissä enää käytettyjen autojen kaupassa ihan hirveän suurta hintaeroa, joskin kunto- ja historiatekijät määrittelevät ansaitusti leijonanosan klassikon arvonmäärityksestä.

Molemmat autoista ymmärretään tänä päivänä ansaitusti Mercedes-klassikoiksi. Taannoisessa museorekisteröintijutussamme jututimme Classic Data Finland Auto Oy:n Anssi Juutilaista, joka tiesi kertoa meille Mercedes-Benzien suorastaan dominoivan merkkinä Suomen museorekisteröintitilastoja.

- Ylipäätänsä M-B -autojen osuus tuon ajan (vuosimallit 1985-1993) museorekisteröinneistä lienee noin 30 prosenttia, Juutilainen taustoitti Moottorille elokuussa.

Se tulee kuitenkin huomattua kesän 2024 riennoissa, että oli alla sitten V126 tai S124, aina liikkumista ei voi tehdä huomiotta. Molemmat autot herättävät helposti kyselyjä ja hihannykäisemisiä erilaisilla parkkipaikoilla. Moni uskaltautuu tarinoimaan omia muistojaan kyseisestä automallista.

Harrastepelinä W124 ei siis enää häpeile oikeastaan yhtään W126:n rinnalla. Jokapäiväisessä arkikäytössä W124 ottaa kuitenkin isoveljestään niskalenkin niin käytännöllisyyden, kuin myös käyttökustannustenkin osalta.