Liity Autoliittoon

Etsi auton merkillä ja mallilla kiinnostavat artikkelit
20.8.2024

Käyttötesti käytetyllä: ja vielä lisää vanhojen Mersujen eroja

Teksti Teppo Vesalainen
Kuva Teppo Vesalainen
Mercedes-Benz W123

Kuten viime viikolla lupasimme, Autoliiton koulutuspäällikkö Teppo Vesalainen jatkaa kevyttä vertailua Moottorin käytetyn S124-sukupolven, sekä hänen oman W123 -sukupolven Mercedes-Benzien eroja.

Jatketaan siitä mihin viimeksi jäätiin, eli mennään suoraan asiaan!

Jo ennen koeajon alkamista törmäsin 124-korisen kanssa ensimmäiseen ongelmaan: kuljettajan istuimen pääntuki oli ala-asennossa eikä se hievahtanutkaan, kun olisin halunnut nostaa sen itselleni sopivalle korkeudelle. Nyt joku Mersuja tunteva lukija ajattelee, että hahaa, eipä Vesalainen tiedä miten Mersun pääntukea säädetään. Mutta kyllä Vesalainen tietää, sillä omassa 123-korisessani systeemi on täsmälleen samanlainen. Istuimen selkänojassa takaistuimen puolella on pieni muhkura, joka on käytännössä painonappi. Sitä painamalla ja samalla pääntukea nostamalla, pitäisi pääntuki saada liikkumaan. Mutta eipä liikkunut kuin lopulta noin puolen tunnin suostuttelun ja jopa pienen voimankäytön jälkeen.

Äkkiseltään sanoisin, että pääntuen jumiutuminen johtunee käytön vähyydestä, mikä puolestaan kertoo siitä, että monikaan kuljettaja ei ymmärrä kuinka suuri merkitys turvallisuuden kannalta on sillä, että pääntuki on oikein säädetty. Pääntuen tehtävä on estää pään retkahtaminen taaksepäin esimerkiksi peräänajotilanteissa. Parhaiten tämä toteutuu, kun pääntuen yläreuna on säädetty kuljettajan päälaen korkeudelle. Kyseessä on siis pääntuki – ei niskatuki. Niskatuen laittavat kolaripaikalla ensihoitajat, jos pääntuki ei ole ollut oikein säädettynä.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Ruostesuojaus palkitsee auton elinkaaren loppupäässä

Varmasti turvallisuuskehitystä on tapahtunut myös korin turvallisuudessa näiden kahden eri sukupolven valmistumisen välillä. Myös sillä miten korirakenteet ovat kestäneet aikaa on merkitystä sekä turvallisuuden että auton käyttöiän kannalta. Katse kääntyy väistämättä molempien yksilöiden oikeasta takasivuikkunasta löytyvään ruostesuojausfirman tarraan. Aikoinaan teetetyillä ruostesuojauksilla lienee olennainen osuus siihen, että kyseiset autoyksilöt ovat yhä liikenteessä eivätkä hapertuneet pois autojen hautausmaille monien lajitoveriensa tavoin. Vähemmän ruostunut kori suojaa myös kolaritilanteissa paremmin.

Jos uutena ruostesuojauttaa auton ja pitää sitä viisi vuotta, ei itse juuri pääse suojauksen vaikutuksista hyötymään. Korkeintaan joku asiasta ymmärtävä, itselleen pitkäaikaista ajopeliä hankkiva on valmis autosta hieman vastaavan ikäistä suojaamatonta yksilöä enemmän maksamaan. Ajoissa teetetyn ruosteenestokäsittelyn vaikutukset näkyvätkin parhaiten auton elinkaaren loppupäässä ja palkitsevat sen hetkisen omistajan. Ainakin itse olen mielessäni kiitellyt Mersuni aikanaan Suomeen muuttoautona tuonutta sukulaisperheen isäntää, että hän oli ymmärtänyt vielä ennen ensimmäistä talvea käyttää auton varsin kattavassa ruosteenestokäsittelyssä.

Enemmän ajetussa 124 korisessa ajetut kilometrit ovat aiheuttaneet kulumaa tiettyihin, turvallisuuden kannalta olennaisiin varusteisiin: Etuistuimien turvavyöt eivät kelaudu takaisin rullalle, takalasinlämmitin ei toimi. Takalasinpyyhin toimii, mutta sen sulka ei pyyhi. Nämä kuulostavat vähäpätöisiltä ongelmilta, mutta kyseiset asiat korjaamalla saisi auton turvallisuutta parannettua kohtuullisen pienellä vaivalla.

Katveen varmistamisen tärkeys päätä kääntämällä korostuu

Käyttötestiauton sivupeileistä onkin juttua ollut jo aiemmin. Vanhemman 123-korisen kohdalla olen havainnut saman ongelman. Aikanaan kun auto oli minulla arkikäytössä, pidin peilejä ihan hyvinä koska en tiennyt paremmista. Viime keväänä, kun otin auton taas pitkän seisonnan jälkeen takaisin ajoon, olen usein hätkähtänyt kiihdytyskaistalta päätien liikenteeseen liittyessäni, kun auton rinnalla katveessa olenkin päätä kääntäessäni havainnut auton, jota ei ole näkynyt sivupeilistä. Kuolleen kulman varmistaminen päätä kääntämällä aina ennen liikenteeseen liittymistä, kaistanvaihtoa ja kääntymistä ovat tärkeitä toimenpiteitä kaikilla autoilla, mutta erityisen tärkeitä näillä vanhemmilla joissa peilit ovat lähes kelvottomat.

Mercedes-Benz W123

Positiivista sen sijaan on se, että päätä kääntäessä näistä molemmista Mersuista näkee katveeseen todella hyvin – toisin kuin monista nykyautoista, joissa ovat paksut pilarit ja pienet ikkunat. Asian kääntöpuolena toki on se, että uudemmissa katto kestää sitten paremmin ympäriajoja tai vaikkapa päälle kaatuvan hirven.

Toisin kuin 124:ssa, 123:ssa sivupeilit ovat keskenään samanlaiset. Sanoisin, että pidän jopa 123:n sivupeilejä tästä syystä parempina – erityisesti pelkääjän puoleisen peilin osalta.

Arvonimi ansaittu

Mercedes-Benz W123

124 on ajettavuudeltaan ja äänimaailmaltaan lähempänä nykyautoja – 123 taas harrasteautoksi erinomainen klassikko, jolla ajaminen tuntuu erityisen nostalgiselta.

Vertailemistani yksilöistä vanhempi 123-korinen on selvästi ryhdikkäämmässä kunnossa niin sisä- kuin ulkoilmeeltäänkin. Tämä selittynee varmasti ainakin nuorempaa serkkuaan pienemmällä ajomäärällä. Siinä missä 123:llani on nyt ajettu 334 000 kilometri', on lähes kymmenen vuotta tuoreemmalla käyttötesti-124:lla päästetty 230 000 kilometriä enemmän. Tässä kohtaa kannattaa muistaa, että moni auto on jo lähes loppuun ajettu 230 000 kilometriä ajettuna.

Näin ollen molemmat yksilöt ovat kiistatta ikiliikkujan epävirallisen arvonimen ansainneet.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Kommentit (2)

  • TIMO TURKULA

    Asiaa: Vaikka täydentävät ruoste-estokäsittelyt eivät nykyään ole enää ”muodissa”, jutussa mainittiin ansiokkaasti täydentävän ruoste-estokäsittelyn merkitys, mikä näkyy auton korirakenteen parempana kuntona auton ikääntyessä.
    Yhtä autoa lukuun ottamatta meikäläinenkin on teettänyt täydentävän ruoste-estokäsittelyn auton ensimmäisen käyttövuoden aikana kaikkiin uutena ostettuihin autoihin, enkä ole katunut.
    Käsittelyn kustannukset tietysti kirpaisevat lyhyellä tähtäimellä, mutta ajan kuluessa täydentävä ruoste-estokäsittelyn edut tulevat esiin: Kori ja alusta ovat pysyneet hyvässä kunnossa, mikä lisää oleellisesti auton käyttöarvoa ja turvallisuutta sekä kohentaa jälleenmyyntiarvoa!
    Vuoden 1991 Mersuni (W201 190 E 2.6) kori oli moitteettomassa kunnossa museoautotarkastuksessa, koska autoon oli teetetty täydentävät ruoste-estokäsittelyt ensimmäisten käyttövuosien aikana. Museoautotarkastuksen vuoksi ainoa ylimääräinen työ oli moottorin pesun teettäminen.
    Vuosimallin 2014 Skoda Fabia Combiin teetettiin myös täydentävä ruoste-estokäsittely ennen ensimmäistä talviajoa. Kotelorakenteet ja alusta suojattiin ruoste-estoaineilla. Alustaan tuli ruoste-estoaineiden lisäksi tuhti massaus. Massauksen ansiosta bonuksena huomattiin, että soran rapina ja rengasmelu vaimenivat.
    Myös ensimmäiseen uuteen autooni, vuosimallin 1973 Datsun 100A:han teetin kaksi kertaa täydentävän ruoste-estokäsittelyn. Niiden ansiosta erittäin ruostealttiin mallin kori ja alusta olivat hyvässä kunnossa. Siksi 100A oli helppo myytävä hyvällä jälleenmyyntiarvolla viisi vuotta vanhana ja 150 000 km ajettuna vuonna 1978, kun sain ensimmäisen autoetuautoni, Toyota Carina 1600 -automaatin.

  • TIMO NUOTIO

    Olihan kai se tiedossa (kun ei tekstissä mainittu), että M-B 124:n pääntuen korkeutta säädetään samasta rullasta kuin selkänojan kaltevuutta? Rullaa vedetään ensin ulos ja sitten pyöritellään, niin pääntuki liikkuu, jos kaikki on ehjää.

Kommentoi artikkelia

Luetuimmat

Liity Autoliiton jäseneksi

Autoliiton jäsenenä saat rajattoman pääsyn kaikkiin Moottori+ -sisältöihin ja lisäksi Moottori-lehden 9 kertaa vuodessa.

Liity jäseneksi