Loppuraportti: vuosi käytetyllä Nissan Leaf -sähköautolla

Vuosi käytetyllä Nissan Leafilla osoitti sen, miten yksi auto voi olla toisen arkeen täysin mutkaton, mutta toiselle ajoittain harmaita hiuksia aiheuttava hyödyke.

Moottori testasi vuoden ajan arkea alle kymppitonnilla ostetun käytetyn sähköauton, Nissan Leafin parissa. Kuten loppuraportin edellisessä osassa luvattiin, nyt perehdytään tarkemmin arjen sujuvuuteen Leafin kanssa.

Aluksi auto vietti aikaansa Keski-Uudellamaalla, ja arki tuntui rullaavan ongelmitta. Markkinoiden ensimmäinen massoille suunnattu sähköauto esitti juuri niitä hyviä puolia, joiden perusteella uusiakin sähköautoja ylistetään. Näitä ovat muun muassa nopea lämpiäminen, äänetön kulku ja vaivaton suorituskyky alhaisissa nopeuksissa.

Muutenkin kasvukeskuksissa tai niiden läheisyyksissä asuneet koeajajat raportoivat Leafin olevan yllättävänkin riittävä auto – lyhyestä kantamastaan huolimatta. Suurin osa sai ajettua arkiajonsa yhdellä akullisella, ja jos ei saanut, niin yleensä reitille sattui edes kohtuullisen fiksu pikalaturi ruokkimaan autoon puuttuvat kilowattitunnit.

Lisäksi auton tilat yllättivät. Kuvissa Leaf näyttää pikkuautolta, mutta todellisuudessa kyse on Golf-kokoluokan autosta – ja vieläpä varsin kookkaalla ja syvällä tavaratilalla varustetusta sellaisesta. Kaikki vaikutti siis olevan kohtuullisen hyvin – kunnes oli aika siirtää käyttötestiauto Kiuruvedellä asuvan toimittajan luokse.

Tuosta Savon-reissusta kehkeytyi surullisenkuuluisa farssi. Matkaan tiedettiin menevän reilusti aikaa, mutta etukäteisvalmisteluissa tämä otettiin huumorin kannalta. Hymy hyytyi kuitenkin viimeistään siinä vaiheessa, kun 500 kilometrin matka tyssäsi kilometriä ennen määränpäätä, 16 tunnin ajamisen jälkeen.

Vaikka keskeytys johtui pikemminkin Lapinlahdella sijainneesta rikkinäisestä pikalaturista kuin itse autosta, reissulla tuli selväksi, ettei Leaf todellakaan sovellu pitkille päivämatkoille. Kun auto oli lopulta taisteltu Savoon, uskoimme suurimman savotan olevan takanapäin ja otaksuimme Leafin sopivan nelihenkisen perheen päivittäisiin ajoihin.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Huomion herättäjä

Arvio osoittautui oikeaksi, ja edullisen kiinteän sähkösopimuksen myötä auton huonot ominaisuudet painuivat taas taka-alalle. Niinpä Leafia käytettiin lähes päivittäin. Välillä piti tosin turvautua lyhyesti perheen polttomoottoriautoon, kun autoa tarvittiin päivän aikana useaan otteeseen. Paikkakunnalla kun ei ollut yhtään pikalaturia, ja yksivaihelataus osoittautui liian hitaaksi.

Käytännössä jopa 70 kilometrin päivittäinen ajosuorite saattoi tarkoittaa sitä, että Leaf piti jossain vaiheessa päivää jättää parkkiin. Näin tapahtui, jos ajomäärä jakautui usealle eri kerralle niin, että auto ehti pakkasella välissä jäähtyä. Syrjäseudulla Leaf siis vaatii usein rinnalleen toisen auton, mikäli ei halua turvautua taksien apuun. Aina kun mahdollista, liikkumiseen käytettiin kuitenkin Leafia. Vaikka auton ergonomia todettiin useaan otteeseen luotaantyöntäväksi, niin korkeat polttoaineenhinnat eivät saaneet miettimäänkään mahdollisuutta ajaa omalla autolla, mikäli vain Leafissa elektronit varmasti riittivät. Kabiiniin kun sopi kahden aikuisen ja kahden lapsen perhe erittäinkin hyvin.

Hauskaa oli Leafin herättämä huomio. Testin tekoaikaan Kiuruvedellä oli vain muutama sähköauto, joten vanhuksemme keräsi katseita ja joka ikinen autoista kiinnostunut vieras innostui myös kyselemään Leafista – ja yleensä myös naureskelemaan sille. Naureskelu loppui kuitenkin yleensä siihen, kun mainitsimme, miten halpaa sähköautolla ajaminen onkaan.

Maaseutuarjen jälkeen Leaf piti siirtää takaisin eteläiseen Suomeen, mutta halukkaita kuljettajia ei urakkaan löytynyt. Matka päätettiinkin tehdä autojunan voimin – ajomatkaa Kiuruvedeltä Ouluun kertyisi vain vajaat 200 kilometriä.

Tämäkään tarina ei päättynyt kovin hyvin. Ainoa taipaleen varrella ollut latausasema, jota tarvittiin matkan onnistumiseksi, petti. Jouduimme turvautumaan hinausautoon ja siirtämään junamatkan seuraavalle päivälle. Samalla hilpeä lähtöajatus paikallisesti päästöttömästä matkasta, jossa liikuttaisiin vain sähköautolla ja sähköjunalla, romuttui.

Pitkän matkan kannalta Leafin suurin heikkous on ehdottomasti akun kapasiteetti. Miltei kaikissa uusissa sähköautoissa sitä on pienimmilläänkin tuplaten. Asiaa ei helpota Leafin varsin iso virrankulutus. Erittäin oleellinen tekijä on myös auton latautumiskyky. Leafin akussa ei ole lainkaan lämmitys- tai jäähdytysjärjestelmää, joten akku pitää saada optimaaliseen lämpötilaan oikeanlaisella ajamisella.

Kylmässä säässä tämä tapahtuu kiihdyttelyillä ja moottorijarrutuksilla, jolloin akkuun regeneroituva virta tuottaa lämpöä. Kuumalla kelillä tällaista ajotapaa pitää vastaavasti välttää. Oikean lämpötilaan yltämistä helpottaa sähköautoille harvinainen akun lämpötilamittari.