Testipäiväkirja: se naaman edessä oleva juttu

Mittaristo on yksi auton tärkeimmistä varusteista. Nykytekniikasta huolimatta perusasiat jylläävät tässäkin arvostelun kohteessa.

Auton mittaristo oli iät ja ajat perinteinen viisareilla toteutettu. Viimeistään 1990-luvulla se vakiintui suurten nopeus- ja kierroslukumittarien parivaljakoksi, pienemmät apurinsa eli polttonesteen määrän sekä jäähdytysnesteen lämpötilan paljastavat mittarit reunoillaan.

Nykyteknologia on tietysti tuonut tähän osa-alueelle paljonkin muutoksia. Vaikka noita traditionaalisia mittaristoja näkee edelleen varsinkin kohtuuhintaisten perheautojen kojelaudoissa, erilaiset digitaaliset toteutukset ja hybridimallien energiamittarit laajentavat mittaristojen vaihtelevuutta kaiken aikaa.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Havainnollisuus tärkeintä

Silti perusasiat mittariston osalta ovat silti edelleen voimassa. Näkymän, siis ennen kaikkea käytettävän ajonopeuden ja polttonesteen määrän, on oltava selkeästi ja havainnollisesti suoraan kuljettajan näkökentässä.

Lähtökohta tässä on se, ettei ohjauspyörä edes säätövarojensa ääripäissä peitä mittaristoa – näistä ergonomian kömmähdyksistä on onneksi jo nykypäivänä päästy kuta kuinkin eroon.

Merkityksensä on myös itse mittariston toteutuksella, kuten siinä käytettävien fonttien koolla ja asettelulla. Ja koska Suomessa ajetaan usein hämärässä sekä sysipimeällä, mittariston valaistuksen on niin ikään oltava moitteeton. Juuri digitaaliset toteutukset ovatkin lopullisesti häivyttäneet turhan himmeät mittaristot historiaan.

Sama ilahduttava kehityksen kulku on havaittavissa numeronäyttöisessä nopeusmittarissa. Tuo digitaalinen km/h -lukema onkin liki poikkeuksetta niin selkeä ja havainnollinen, että viisarimittari on voitu jopa poistaa autosta kokonaan – ajoturvallisuuden siitä mitenkään heikkenemättä.

Toivomuslistalle on pikkuhiljaa ujuttautunut myös vakionopeudensäätimeen asetetun nopeuslukeman näyttö, asia, joka puuttuu yllättävän usein myös täysin uusista automalleista.

Sen sijaan tuulilasiin, tai kojelaudan päällä olevaan muovilevyyn, heijastettava näyttö ei suinkaan ole välttämätön varuste, muttei siitä toki mitään haittaakaan ole – parhaimmillaan tämä ratkaisu pitää kuljettajan katseen vieläkin lähempänä sitä tärkeintä, eli tietä.

Keskinäytön koukeroissa

Perinteiseenkin mittaristoon liittyy nykyään olennaisena osana keskinäyttö, johon saa valittua mitä moninaisempia toimintoja – yleensä vähintään tuon digitaalisen nopeusmittarin, ajotietokoneen ja auton järjestelmien valikot, soittimen sekä etäohjatun puhelimen toiminnot sekä varustelusta riippuen myös navigaattorin opastuksen.

Joissakin autoissa nämä kaikki löytyvät mittaristosta, osassa taas niitä hallinnoidaan kojelaudan (kosketus)näytöltä – yhtä kaikki, on myös tärkeää, että nämä kaksi näyttöä pelaavat mahdollisimman harmonisesti keskenään.

Yksi suurimmista epäkohdista nykyään on – hankalien valikkopolkujen ohella – erilaisten aktiivisten turvavarusteiden lyhenteet ja englanninkieliset koukerot. Näihin eräät autonvalmistajat saisivat panostaa tuntuvasti enemmänkin. Suomen kieli olisi ylipäätään toivottavaa, muttei suinkaan yleistä.

Ja kun tällaista keskinäyttöä tai täysin digitaalista mittaristoa arvostellaan, grafiikoiden selkeys ja riittävä koko ovat tietenkin avainasemassa. Monesti tuntuu olevan niin, että kun kaiken aikaa keksitään uutta, näyttävyys vaikuttaa olevan selkeyttä tärkeämpää.

Kuten niin monessa kohdassa autoa, tässäkin tapauksessa mennään käytettävyydessä helposti metsään – ja pahimmillaanhan metsään mennään sitten ihan oikeasti, jos kuski ryhtyy ajaessaan syventymään epäselvien valikoiden syövereihin turhan intensiivisellä tavalla.

Teksti: Jussi Saarinen Kuvat: Moottorin arkisto