62 vuoden tuotantopaussi: Jaguar D-type takaisin valmistukseen

Vuonna 1955 esitelty legendaarinen kilpuri on herätetty hetkellisesti uudelleen henkiin 25 kappaleen voimalla. Ilme on tallella, ja tämän ”vuosimallin 2018” D-typen kerrotaan olevan identtinen alkuperäisten kanssa.

Jaguar D-type suunniteltiin alunperin kilpa-autoksi 50-luvulle, tuolle kilpa-ajojen kultakaudelle. Auton muotoilussa näkyy vahvasti ajan henki. Muotoilija Malcom Sayer kehitti D-typen aerodynamiikkaa aikaisemmista malleista, ja se näkyi kauniiden linjojen lisäksi myös suorituskyvyssä.

D-typen keulan ilme on kilpailijoidensa tavoin hyvin sympaattinen, ehkä jopa suorastaan anova. Kori on leveä ja kaikki linjat ovat korostetun pyöreitä ja suureellisia. Ehkä kuitenkin eniten muutosta kilpa-autoissa on tullut vuosien saatossa renkaiden asettelussa; D-typen renkaat sijaitsevat syvällä korissa, ja raideleveys on huomattavasti nykyautoja kapeampi. Itse renkaiden vannekoko ja profiili on pienentynyt, mutta ne ovat leventyneet.

Poikkeavaa muotoilupolitiikkaa korosti entisestään ohjaamon asettelu, nimittäin kilpaversioissa kuljettajan paikka sijaitsi epäsymmetrisesti auton toisella puolella, tässä tapauksessa englantilaiseen tapaan oikealla. Nykykilpureista löytyy lukuisia ilmanohjaimia. Löytyy D-typestäkin yksi, hieman F1-tyylinen poikittainen hainevä, joka sekin on leveyssuunnassa epäsymmetrisesti suoraan ohjaamon takana.

Kun autoa katsoo päältä päin, huomaa, että ”valmius” kaksipaikkaisuuteen on olemassa, ja auton saikin myös kartanlukijan kololla varustettuna. Ohjaamossa on isot mittarit ja tietenkin puuratti. Epäsymmetrisyys säilyi kaksipaikkaisessakin, sillä hainevä/turvakaari sijaitsi edelleen ajajan puolella. Autoja katsotaan yleensä maanpinnan tasolta, mutta tässä tapauksessa suoraan ylhäältä nähtynä auton hienot muodot näkyvät hienosti, ja siitä näkee myös yleisen, kirjoittamattoman Jaguar-standardin; voimakkaamman keulan ja hillitymmän perän hienon harmonian.

Kehityksen myötä tulleet muutokset kilpa-autoihin eivät ole muuttaneet niitä kuitenkaan liikaa. Jopa moderneissa hybridivoimalinjalla ja tietokoneohjatuilla spoilereilla varustetuissa Le Mans -kilpureissa on pieni annos D-typen ajan DNA:ta. Kyseessä on se aikakausi, jolloin kilpa-autotkin voitiin maalata kauniilla väreillä pilaamatta tunnelmaa deodoranttifirmojen mainoksilla.

Niin, Le Mansista puheen ollen, D-typellä voitettiin sen tuotantovuosina 1955-57 kolmesti peräkkäin radan legendaariset 24 tunnin ajot.

Aivan pelkkää ruusuilla tanssimista ei D-typenkään ura ollut, mutta sitäkin vaiherikkaampi, sen kertoo hyvin sarjanumerolla XKD 530 vuonna 1955 valmistettu yksilö, joka kulki pitkän matkan sorataipaleelta arvokokoelmaan.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Viimeistä niittiä myöten

Vuoden 2018 D-typen ei pitäisi valmistajansa, Jaguar Land Rover Classicin mukaan poiketa versiosta riippumatta 50-luvulla valmistetuista malleista mitenkään, ja on viimeistäkin teknistä tietoa myöten vastaava. Näin ollen siis myös auton kuuluisa XK-moottori on täysin sama.

Moottori onkin yllättäen hyvin muodikas, sillä itsensä tasapainottavat suorakuutoset ovat tekemässä uutta nousua urheilullisten autojen keulille. D-typen keulalta löytyy siis rivikuutonen, 3,4-litraisena, 277 hevosvoiman tehoisena. Malli oli aikansa superauto, parhaimmillaan kiihtyvyys nollasta kuuteenkymmeneen mailiin oli 4,7 sekuntia ja huippunopeus 270 kilometriä tunnissa. Keulalla valtavan konepellin alla sijaitseva moottori näyttää nykyvoimanlähteistä poiketen paljon kauniita osiaan ihailijoille, tosin eipä autolla taideta paljon sateessa ajella – ei ainakaan vuonna 2018.

JLR Classic täydentää jälkituotannolla aikoinaan vajaaksi jäänyttä erää. D-type malleja oli alun perin tarkoitus valmistaa Coventryssa tasan sata, mutta tuotantosyistä valmistus pysähtyi vuonna 1957 kun takana oli vasta 75 autoyksilöä.

Nyt sarja valmistetaan loppuun, eli vuorossa ovat puuttuvat 25 autoa. Warwickshiressa tullaan rakentamaan asiakkaiden toiveiden mukaisia malliversioita, täysin käsityönä. Auto on tilattavissa joko lyhyellä shortnose-keulalla vuosimallin 1955 tapaan, tai pidemmällä longnose-keulalla, kuten vuoden 1956 mallissa. Jaguarin esittelemä prototyyppiversio oli longnose.

Miten tällaisen saisi omaksi?

Ei valitettavasti käytännössä mitenkään. D-type esiteltiin virallisesti 7. helmikuuta Pariisissa, Salon Retromobile -messuilla. Hintaa ei tuolloin kerrottu, eikä sillä ole niin väliäkään. Todennäköistä on, ettei tätä 25 yksilön erikoiserän avaimiin pääse käsiksi aivan pikkurahalla, sillä vastaavien autojen hinnoissa on yleensä seitsemän numeroa.

Muttei hätä ole tämännäköinen. Jälkituotettu D-type ei ole suinkaan ensimmäinen lajissaan JLR Classicille. Esimerkiksi vuosina 2014-2015 valmistettiin kuusi puuttuvaa Lightweight E-typeä, ja viime vuodesta yhdeksän kappaleen erä XKSS:ää.

Rohkenemmekin arvelemaan, että tämä sangen kaunis seura tulee saamaan pian uusia jäseniä. Mistä mallista, sitä jäämme odottamaan mielenkiinnolla.