Ajatuksia autoista: autonrassuun lähes terapiamainen vaikutus

Auton huoltaminen ja korjaaminen voi tuntua meille omatoimikorjaajillekin joskus rasitteelta. Kun työhön varaa vain tarpeeksi aikaa, rassaamisella on kuitenkin erittäin palkitsevia vaikutuksia.

Lähtökohta saattaa kuulostaa oudolle, mutta kyllä, lähtökohtaisesti tykkään autojen rassaamisesta. Ja tämä siitä huolimatta, etten ole siinä ilmiömäisen hyvä, vaan lähtökohtaisesti kaikessa yhtään isommassa kuluu aikaa melkoisen paljonkin.

Auton ropaamisen mukavuuden toteutuminen vaatii kuitenkin omalla kohdallani joitain reunaehtoja. Näistä ehdottomasti tärkein on se, ettei urakassa saa olla kiire. Huolimatta siitä, kuinka pientä hommaa ikinä autolle rupeaa tekemäänkään, kiire ja aikataulupaine tuhoaa ainakin omalta osaltani sen nautinnon mitä huolto- ja korjaushommista parhaimmillaan saan.

Toinen reunaehto: työhön pitää olla oikeat työkalut. Joitain tiettyjä "erikoistyökaluja" on vielä varsin helppo valmistaa itse, esimerkiksi nokka-akselin hammaspyörän paikallaan pitelemistä tai tiukkaan jumineen lohkolämmittimen vastuksen irrottamista varten. Mutta jos kyse on siitä, että joutuu taistelemaan irti kampiakselin hihnapyörän ”kunkkupulttia” käsityökaluin, niin ei kiitos. Vaikka aikataulupaineita ei olisikaan, tietoisuus työn hidastumisesta oikeiden työkalujen puuttumisen vuoksi kismittää joka kerta.

Näin useamman auton omistajana usein tulevan rassausurakan aloittaminen saattaa ”kehtuuttaa”. Viime viikolla sain pienimuotoisen projektin valmiiksi, kun käytin vuodesta 2013 asti seisoneen Citroën Xantian katsastuksessa ja vieläpä hyväksytyksi! Autoa on laiteltu muutama tunti aina silloin tällöin kun on ehditty. Alun perin Xantian ongelmina oli muun muassa hydrauliikkaöljyn vuoto ja käyntihäiriöt, sekä toimimaton takapään iskunvaimennus.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Pitkään meni, mutta entä sitten?

Aluksi tuntui, ettei näin vanhaa autoa ole mitään järkeä enää kunnostaa liikenteeseen, kun itselläni ei ole tarvetta enää yhdellekään autolle lisää. Uusmobilistinen elämäntyyli kuitenkin pakotti korjaamaan auton ja yksi kerrallaan viat ratkesivat. Hydrauliikkaöljyn vuoto korjaantui O-renkaan vaihdollla, käyntihäiriöt suuttimilla. Takajousitus alkoi toimimaan uusilla jousipalloilla. Jokaisen yksittäisen ongelman ratkaiseminen toi joka kerta onnistumisen tunteen ja hyvän mielen. Ja kaiken kruunasi tietysti tuore katsastuskonttorin leima – taas yksi hieno auto pelastettu romuttamiselta tien päälle, vaikkei autolla kovin kummoista rahallista arvoa olekaan.

Loppuviikosta aloitin työstämään toista ranskalaisprojektiani, Peugeot 306 GTI-6 -hot hatchia. Olen kirjoittanut pitkän listan siitä mitä kaikkea autoon pitäisi tehdä ja päätin aloittaa ärsyttävimmästä päästä: jakohihnan vaihdosta. XU-moottorin jakopää on varsin yksinkertainen, mutta tilanpuute teki hommasta melkoista ähräämistä.

Seitsemättä kertaa rystysiä johonkin päin konehuonetta lyödessä suusta alkoi jo pääsemään puhinaa ja ajoittaisia kirosanoja. Moniurahihnan reititys väsyneenä tuntui myös työn yksinkertaisuuteen nähden loputtoman vaikealta. Olotila ei siis ollut erityisen zen, joka on aivan normaalia tällaisenkin urakan aikana. Vaikka auton käynnistys olisikin ollut jo varsin lähellä, näin paremmaksi käydä välissä nukkumassa yön yli ja jatkaa työtä kirkkain silmin aamulla.

Idea nukkumisesta osoittautui oikeaksi. Aamulla auton luokse palattuani huomasin, että työhän on tosiaan aivan loppusuoralla, eikä mitään haastavia hommia ollut jäljellä. Lopulta työn ohjeaikaan nähden aivan liian pitkään, pitkälti toista päivää aikaa käytettyäni Peugeot oli taas käynnissä uusilla osilla. Toisaalta kun aikataulupainetta ei ollut, niin edes pahimpien jumien sattuessa ei alkanut ahdistamaan, että auto pitäisi saada nyt heti valmiiksi, joka esimerkiksi asiakastöissä tuo melkoista lisästressiä.

Viimeistään yksin omien ajatusteni kanssa Peugeotia rassatessani huomasin miten rauhoittava vaikutus auton korjaamisella on. Sen lisäksi, että rauhoittuu kerrankin ilman mitään äänikirjoja tai muuta taustahälyä vain yhden asian tekemiseen, niin itselleni auton huollon konkreettinen näkyvyys tuo myös suurta mielihyvän tunnetta. Taas on yksi tehtävä pois listalta ja auto voi entistä paremmin.

Haastankin myös teidät kaikki lukijat ottamaan seuraavaan tyhjään ajankohtaan aikaa oman auton ylläpidolle. Oli työn alla sitten isompaa remonttia tai vaikka vain auton perusteellinen pesu – se kaikki on kotiinpäin auton paremmassa kunnossa pysymisen muodossa.