Ajatuksia autoista: ja taas kerran avautumista aktiivisista turvallisuusvarusteista

Osa aktiivisista turvallisuusvarusteista koetaan autonvalmistajienkin taholta niin hyödyllisiksi, että ne kytketään pois päältä ennen koeajoa.

Anteeksi jo valmiiksi. Ajatuksia Autoista -kolumnisarjassamme on ehditty motkottaa aktiivisten turvallisuusjärjestelmien huonoista puolista pariinkin otteeseen eri näkökulmista. No, nyt valittamisen sijaan ehkä on aika jo hieman naureskella nykyiselle tilanteelle.

Erilaiset aktiiviset turvallisuusjärjestelmät eittämättä lisäävät turvallisuutta liikenteessä. Esimerkiksi aktiiviset ohjausavustimet kykenevät aivan oikeasti parhaimmillaan ohjaamaan auton tien sivuun, mikäli kuljettaja esimerkiksi menettää tajuntansa. Olen itse kokenut Mercedes-Benz C-sarjan All Terrainissa, kun auto ehtii reagoimaan pimeässä kelissä ja vesisateessa tielle hyppäävään hirveen nopeammin kuin minä kuljettajana. Olisin ehtinyt jarruttamaan tuossa tilanteessa itsekin, mutta auton terävyys tilanteessa teki vaikutuksen.

Totuus on kuitenkin se, että jotkin avustimista tuntuvat enemmän ärsyttävän kuin auttavan. Ainakin joissain tilanteissa. Etenkin nopeusrajoitusavustin ja aktiivinen ohjausavustin kuuluvat monen auton kohdalla heti käynnistyksen jälkeen tapahtuvaan poiskytkentärituaaliin. Samaan hengenvetoon todetaan, että nämä järjestelmät ovat parantuneet aivan muutamassa vuodessa huomattavasti, ja osassa autoista ne toimivat niin huomaamattomasti, ettei poiskytkemiselle ole tarvetta. Ei kuitenkaan vielä läheskään kaikkien automallien kohdalla.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

”Kytkettiin kaikki pois”

Jotain tilanteesta kertonee se, että olimme eräänä päivänä kollegani Aake Kinnusen kanssa ulkomailla eri automallien ensikoeajokeikoilla. Mallit olivat myös eri valmistajien tuotteita. Jotain yhteistä järjestelyissä kuitenkin oli: molempien koeajoautoista oli ennen autoon nousemista kytketty järjestävän tahon toimesta ”ylimääräiset” aktiiviset turvallisuusvarusteet pois käytöstä. Toisen kohdalla kaikessa hiljaisuudessa, toisessa tapauksessa taas vielä mainittiin erikseen, että järjestelmät on kytketty valmiiksi pois, kun ei niitä kukaan kuitenkaan kaipaa.

Tämä toki voi olla myös huonosti toimivien järjestelmien peittelyä, ja noiden järjestelmien toiminta testataankin aina Moottorin kattavammissa kotimaan koeajoissa – kun autot saadaan kotimaisiin olosuhteisiin. Kummankin valmistajan aiemmissa tuotteissa nuo järjestelmät ovat kuitenkin kuuluneet parhaiten toimivaan päähän, joten todennäköisemmin on kyse kuitenkin siitä karusta faktasta, että autonvalmistajatkin pitävät noita järjestelmiä ärsyttävinä turhakkeina.

On vaikea nähdä, että aktiivisissa turvallisuusvarusteissa kehitys kuitenkaan kulkisi enää toiseen suuntaan. Yhteiskunnissa liikenneturvallisuus on ymmärrettävästi prioriteettinä korkeammalla kuin kuljettajien ärsyyntymisen taso. Nämä ovat siis asioita, joiden kanssa on elettävä, ja potkittava autonvalmistajia kehittämään järjestelmistään yhä huomaamattomampia ja parempia.