Mistä saadaan tulevia klassikoita? – Ajatuksia autoista

Viikonloppu klassikkoautojen kerman parissa sai pohtimaan, miltä tapahtuma näyttää 50 vuoden päästä.

Seremoniamestari Simon Kidston ja BMW-ryhmän päämuotoilija Adrian van Hooydonk vitsailevat Concorso d'Eleganzan paraatissa. Esillä on juuri paljastettu BMW Speedtop -konseptiauto, jota tullaan valmistamaan myös 70 kappaleen määrä. Piensarjan tuotantoideana ovat juuri Concorson kaltaiset klassikkoautojen tapahtumat, jossa jokaisella autoyksilöllä on huikea tarinansa.

– 50 vuoden päästä näemme näitä sitten täällä, Kidston viittaa Speedtopiin.

– 50 vuoden päästä sinä olet edelleen isännöimässä ja minä olen toivottavasti täällä muuten vaan, van Hooydonk naurahtaa.

Miesten vitsailun takana on kuitenkin tärkeä kysymys: mistä löytyvät tulevaisuuden klassikkoautot?

Vaikka olisi helppo kääntää syyttävä sormi sähköön, on tällaisen klassikkostatuksen kannalta paljon tärkeämpää autojen valmistusmäärä. Kymmeniin ja satoihin jääneet versiot ovat usein aloittelevien tai epäonnisten automerkkien tarinaa, tai autoja on teetetty koripajalla yksilöllisin tilauksin. Sarjatuotanto on murhaa, sillä jopa Alpine A110:n kaltaiset uudet urheiluautot tulevat liukuhihnalta tuhansina kappaleina.

Tällä hetkellä vain kourallinen automerkkejä valmistaa todellisia keräilyeriä erikoismalleistaan, yleensä automallin luottoasiakkaille. Niiden taustalla on usein jaettu tekniikka yhden tai useamman sisarmallin kanssa, mikä on tietysti ymmärrettävää. Polttomoottori elää vahvana tässä autoluokassa, jossa hintalappua tärkeämpää on kerätä koko sarja, ja seuraavan auton voi huoleta tilata jo valmiiksi "oli se mitä vaan" -lähestymisellä. Lisäksi erityisesti Rolls-Royce on tutkinut pitkälle vietyjä erikoismalleja muun muassa ainutlaatuisen Sweptailin ja kolmeen kappaleeseen jääneen Boat Tailin muodossa.

BMW:kään ei sulje ajatusta koripajatoiminnasta pois, sillä Skytopin 50 kappaleen ja Speedtopin 70 kappaleen valmistusmäärä on otettu lopulta ilolla vastaan merkin asiakkaiden ja merkin työntekijöiden joukossa. Vaikka pienerän sovittaminen tuhannen kappaleen päivävauhdilla jylläävien tehtaiden ohjelmaan on vaikeaa, löytyy van Hooydonkin mukaan BMW:ltä intoa auttaa erikoisprojekteissa. Vaikeinta olikin vakuuttaa johtokunta, että pienillä projekteilla on oma arvonsa kokeilemisen ja tutkimisen saralla, lippulaivastatuksesta ja luottoasiakkaista puhumattakaan.

Historia osoittaa kuitenkin yhden tavan päästä klassikkoautopiireihin vielä 50 vuoden päästäkin. Tämän vuoden Concorso d'Eleganzassa nähtiin OSI Silver Fox -prototyyppi vuodelta 1967. Katamaraanirunkoinen autoilmestys jäi Officine Stampaggi Industrialin ainoaksi ja kilpuriproto katosi vuosiksi koripajan tehtyä konkurssin, kunnes se entisöitiin ja palautettiin elävien kirjoihin. Jos sähköautobuumi on luonut noin 100 uutta automerkkiä viimeisen 10 vuoden aikana, 95 niistä on joko päätynyt isompien suihin tai konkurssiin. Fisker, DeLorean, Bollinger, Faraday Future, Lordstown ja niin edelleen. Jokaista Teslaa, Riviania tai Lucidia kohti on monin verroin epäonnistujia.

Epäonnistuneita automerkkejä on toki ollut ennenkin, mutta 2050-luvun jälkeen Concourse-piireihin halajavan kannattaa pitää silmät auki sähköautostartuppien konkurssiloppuunmyyntien suhteen. Missäs se Toroidion menikään...