Ajatuksia autoista: ensivaikutelmia uutuusautoista

Ensivaikutelman perusteella ei autoa voi arvostella, mutta joskus se kertoo yllättävän paljon.

Otetaan suuri joukko autoja, hypitään sattumanvaraisesti erilaisten mallien rattiin ja kirjataan fiilikset. Ensivaikutelman kun voi antaa vain kerran. Siihen tarjoutui tilaisuus Auto- ja liikennetoimittajat ry:n järjestämässä koeajotapahtumassa, jossa toimittajat ja automaahantuomien edustajat pääsivät ajamaan käytännössä kaikkia viimeisen vuoden aikana julkaistuja uutuusautoja. Nyt tehdyt havainnot eivät edusta minkäänlaista kokototuutta – ne ovat vain 20 minuutin pikatyypeillä mieleen jääneitä havaintoja. Osaa autoista on jo ajettu Moottorin toimesta ulkomailla, ja monia tullaan lähitulevaisuudessa ajamaan huomattavasti kattavammassa koeajossa.

Koeajo 1: Toyota Camry

Tavallisesta sedanista on tullut niin epätavallinen, että tylsyys tekee Camrystä jo vähän jännittävän, kuten auton ulkomailla koeajanut Aake Kinnunen totesi. Tämä mielessä käynnistän ison hybridisedanin ja lähden matkaan. Ensimmäisenä huomio kiinnittyy jousitukseen, oletin sen olevan pullapehmeä, mutta tämähän on vähän jämäkkäkin. Katse löytää kojelaudan linjojen seasta USB-liittimen luukun, kuka päätti sen olevan tarpeellinen? Pohdittuani ratkaisun vaatimien turhien osien määrän ja Toyotan tuotantofilosofian ristiriitaa hetken, huomaan alustan olevan itse asiassa varsin toimiva. Ei supermukava, mutta ehdottomasti toimiva. Camryhän on oikeastaan tosi iso Corolla! Se on muuten nykyisin iso peukku.

Koeajo 2: Mercedes-Benz CLA 200

Olen pohtinut CLA:n olemassaolon oikeutta A-sarjan sedanin julkaisusta lähtien. Auto on linjakas, muttei neliovinen A-sarja sekään paha ole. Karmittomat lasit tuovat aina tunnelmaa, mutta oven sulkemisen jälkeen voisi istua A-sarjassa. Ajettavuudessakaan ei suoraa eroa voi sanoa, vaikka voisin väittää auton tuntuvan makeammalta miltä muistin A-sarjan tuntuvan. Lumevaikutusta? Ehkä alan vain tottua Mercedes-Benzin kompaktimallien uuteen tyyliin?

Koeajo 3: Mercedes-Benz A 200 Sedan

Äsken pohdittu A-sarja on vapaana palatessani CLA-koeajolta, vieläpä samalla voimalinjalla. Edelleenkään en huomaa käänteentekevää eroavaisuutta, varusteluerot peittävät mahdollisen hienosäädöt korimallien välillä. Hetken ihmettelen Mercedes-Benzin ratkaisua, sitten muistan fanittavani japanilaismerkkien tapaa tehdä kotimarkkinoille runsaasti erityylisiä malleja samasta perusrakenteesta. Samastahan CLA:n ja A-sarjan kanssa on kyse: perustyylikästä sedania ja menevämpään makuun sopivaa CLA:ta, siinä kaikki. Ei se ole keneltäkään pois!

Koeajo 4: Audi SQ2

Edullinen sporttikatumaasturi on autogenre, jota en oikein ymmärrä. Nelipyöräinen kompromissi. Siinä mielessä Audi SQ2 on jo tehnyt ensivaikutelmansa ennen käynnistystä. Vaan juuri se yllättää: hetkinen, tässähän on perintein fyysinen avain ja virtalukko! Muutenkin SQ2 tuntuu Audilta neljän vuoden takaa. Kojelaudan laatuvaikutelma on korkeatasoinen, mutta navigaattorin näytölle piirretään Super Nintendon pikseligrafiikkaa. Autoluokan rajatkin näkyvät: oviverhoilu on kyynärnojien nahkaa vaille kovaa muovia. Toisaalta Golf R:stä ja Cupra Atecasta tuttu 300-hevosvoimainen turbotekniikka viehättää yhä, ja vakioalustakin kantaa suorituskyvyn yllättävän hyvin. Vajaan 60 000 euron lähtöhinta kyllä kirpaisee – eihän tämä olekaan edullinen sporttikatumaasturi.

Koeajo 5: BMW Z4 M40i

Aurinko porottaa kuin Espanjassa, eli on mainio hetki käristyä avoautossa. Tuntuupa Z4 pieneltä ja tyköistuvalta ohjaamosta katsellessa –  kuten roadsterin kuuluukin. Juurten vaurioittama asvaltti ei aiheuta tutinoita. Rivikuutonen murisee varsin makeasti – miltäköhän nelisylinteriset versiot tuntuvat? Sitten Z4 kohtaa ensimmäiset mutkat, ja tunnelma vähän laskee. Alusta on yllättävän pehmeä ja pidon rajalla auto tuntuu vähän painavalta ja epätarkalta. Voimaakaan ei ole ihan niin paljoa kuin 335 hevosvoimalta odottaisi. Ehkä tämä on parempi cruiserina kuin urheiluautona, alusta kun on varsin mukava.

Koeajo 6: Porsche 911 Carrera 4S

Harmaa Porsche on yksi päivän jonotetuimmista autoista. Ihastuin uuteen 992-sukupolveen avoversiota koeajaessa, mutta coupé ja Suomen tiet ovat ihan eri asia. Koeajovalintaan vaikuttaa myös näissä asioissa heikko itsekuri. Uuteen 911-sukupolveen tehty mukavuuspuolen kehitys ulottuu Suomen teille asti: jousitusmukavuus ei GTI-autoille häviä, ja melutasokin pysyy paljon pelättyä siedettävämpänä. Ulkomailla saatu vaikutelma siis pitää – myös sen osalta, että jo Carrera 4S alkaa olla aivan liian nopea kotimaisilla teillä nautittavaksi.

Koeajo 7: BMW X7 xDrive40i

Tähän asti X7 on alitajunnassani vienyt ajatukset ainoastaan keulamaskiin, nyt juoksen nopeasti sen ohi auton sisälle. Oltavat ovat avarat, mitä auringossa kylpevä vaalea nahkaverhoilu vain korostaa. Bensiinimoottori on harvinaista herkkua isossa maasturissa, ja voimanlähde sopii tähän hienosti. Rivikuutosen jalo murahtelu tuo tunnelmaa, muttei V8-mallien tapaan varasta sitä. Kyyti on todella hiljaista ja tasaista. Maailma vaikuttaa paljon paremmalta X7:n ohjauspyörän takaa kuin X7:aa taustapeilistä tuijottaessa. En yhtään ihmettele, jos X7 nostaa autokuumetta.

Koeajo 8: Mazda MX-5 1.5

Ihastuin neljännen sukupolven japanilaisroadsteriin jo vuosia sitten, mutta 1,5-litraista painosta en ole koskaan päässyt ajamaan. Moottoria on kehuttu pirteäksi, vaan odotukset ylittyvät. Sitkeys riittää, vaan Mazda janoaa kierroksia. 132 hevosvoimaa ei tee autosta ripeää, mutta maiseman vaihtumisella ei nyt ole mitään väliä. Mazdan voi tuomita objektiivisen hitauden takia, mutta pienellä roadsterilla on valtavan paljon enemmän tekemistä ajamisen kanssa kuin esimerkiksi aiemmin ajetulla Audi SQ2:lla. 30 000 euroa tästä määrästä hupia ja kesäauringon polttamaa ihoa ei todellakaan ole paljon!

Lopulta huvi on ohi. Monta mielenkiintoista uutuutta jäi ajamatta, mutta niiden aika tulee vielä. Ja pidemmällä koeajolla ehtii se ensivaikutelmakin unohtua.

Teksti ja kuvat: Lauri Ahtiainen