Nykyautot ovat oikeastaan vaikeita ajaa ääriolosuhteissa – Ajatuksia autoista

Lopulta jäljellä on vain lämpömittari ja ajonvakautus.

ABS, ESC, HAC, MCB, FCA (JT), EMA, LKA, LFA, PCA, BLIS ja koko joukko muita aakkossopan jäseniä ja kauppanimiä. Nykyautoissa on hengästyttävä määrä turvallisuusvarusteita ja ajoavustimia, joista monet ovat lainsäädännönkin määrittämiä. Matkanteon helppous normaaliolosuhteissa onkin hämmentävää. Lämmin, hiljainen ja tärinätön auto on kaiken lisäksi vielä siipimiehenä liikenteen suhteen.

Ensimmäisten lumihiutaleiden näkymisestä meni noin kymmenkunta sekuntia, kun auton mittaristo täyttyi erilaisista varoitusvaloista. Kaistavahti, etutörmäyssuoja, väistöavustin ja mukautuva vakionopeudensäädin pakkasivat kamansa ja lähtivät kesälomalle heti talven alkaessa.

Lumipyry ja puuromainen lumi ovat asioita, joille eivät modernitkaan ajoavustinjärjestelmät ei voi mitään. Keulan putsaamalla sai puuropyryssä 15 kilometriä lisää normaaliajoa, sitten oli edessä paluu manuaaliajamiseen. Valikoissa seikkailemalla voi yrittää saada sadetunnistimen, valot ja nopeusrajoittimen oikein ajomatkaa varten. Tavallinen vakionopeudensäädin olisi poikaa, samoin tavallinen tihkukytkin.

Ja kun urakkana on luotsata nykyautoa ääriolosuhteissa, ovat vanhat keinot parhaat. Lämpömittari ja kuljettajan näkemys tienpinnan keliolosuhteesta ovat korvaamattomia. Olisi myös suuri apu, jos ohjaus kertoisi liukkaudesta tai loskasta, mutta niinhän ei enää tapahdu. Aina tasaisen kevyt ohjaus vain kääntää etupyöriä, ei muuta. Sama puuduttuneisuus koskee myös jarrupoljinta, sillä jarrutehostin joutuu "keksimään" vasteen yhdistellessään jarruja ja energian takaisinkeruuta. Kaasupolkimen kohdalla jää kaipaamaan erityisesti paljon kertovaa moottorin ääntä, joka on vaimennettu olemattomiin. Sähköautojen välittömän ja yleensä tehokkaan voimalinjan ansiosta myös voiman tarkka annostelu on ääriolosuhteissa haaste, johon liittyy myös tasaisen vauhdin ylläpitäminen.

Käytännössä nykyautolla täytyy tehdä ohjausliike ja tunnustella lähes sekuntia myöhemmin takapuolella, miten auto siihen reagoi. Se on kuin huutaisi metsään ja odottaisi miten se vastaa.

Onneksi ajonvakautus ei hetkahda vähästä. Noin 50 kilometrin välein auto vielä muistuttaa ilmoituksin ja piippauksin, että avustinjärjestelmät eivät tosiaan toimi. Kiitos suolasta haavoihin.