Ajatuksia autoista: koin elämäni kamalimman taksimatkan Vantaalla Nissan Leafin kyydissä

Kuva Eetu Kokkonen
Nissan Leaf

Tilasin vahingossa väärän välitysyhtiön taksin ja sain jälleen kokea Leafin kirouksen.

Aloitetaan siitä, miksi Nissan Leaf on nostettu tämän artikkelin otsikkoon. Meillä Moottorissa oli joku hetki takaperin käytettynä käyttötestiautona Nissan Leaf, eli vanha 10 000 euron täyssähköauto. Auto, jota ei ole suunniteltu taajamien ulkopuolelle. Auto, jolla tein 500 kilometrin matkaa 16 tuntia ja jäin lopulta tien päälle. Auto, jolla 200 kilometrin siirtymä katkesi siihen, ettei matkalta löytynyt tarpeeksi toimivia CHAdeMO-latureita. Ei edes Terskanperältä, jossa tuollainen laturi oli.

Koen siis jo pelkästään noiden kokemuksien vuoksi vahvaa, täysin epäjournalistista ja subjektiivista inhoa kyseistä automallia kohtaan. Saan kylmiä väristyksiä etenkin ensimmäisen sukupolven Leafin nähdessäni ja olen saanut esimieheltäni vapautuksen kyseisen automallin ajamisesta niin pitkäksi aikaa kuin itse koen olevani tarpeen.

Tämän vuoksi olikin järkytys, kun Vantaalla taksia puhelinsovelluksen kautta tilatessani näyttöön kilahtaa ilmoitus, että noutamaan saapuu Nissan Leaf.

Koen siis jo pelkästään noiden kokemuksien vuoksi vahvaa, täysin epäjournalistista ja subjektiivista inhoa kyseistä automallia kohtaan.

Edellisen kerran kyseistä sovellusta käyttäessäni sen kautta sai vain ”perinteisten” taksiyritysten autoja, joiden kokoonpanoon ei varmasti kuulu Nissan Leafit. Tämä käytäntö on siis selvästi muuttunut, eikä se ole mieleeni. Taksilain uudistuksen jälkeen olen nähnyt fiksuimmaksi luottaa ainoastaan hyvämaineisiin välitysyhtiöihin ja aion tehdä niin jatkossakin.

Sovellus arvioi taksin saapuvan luokseni 5 minuutissa. Oikeasti taksin saapumiseen menee lähemmäksi vartti. Nousen toisen sukupolven Leafin takapenkille ja tervehdin kuljettajaa reippaasti – käytöstapojen lisäksi en halua missään nimessä ilkeä ihmiselle joka ajaa Leafia työkseen. En saa vastausta.

Tästä matka jatkuisi helpoiten takseja varten suunnitellulta kääntöpaikalta takaisin tulosuuntaan. Tämä on kuitenkin ilmeisesti liian tylsä vaihtoehto kuljettajalle. Seuraavaksi taksi nimittäin sukeltaa päättäväisesti tulosuuntansa sijaan vantaalaisen pysäköintialueen sisuksiin ja seikkailee siellä lopulta parikin minuuttia, kunnes löytää takaisin tuloväylälleen.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Stoppi moottoritielle

Taksiuudistus on puhuttanut vuosikausia, eikä syyttä. Nytkin avatessani selaimen taksin kyydissä, saan lukea aivan sattumalta Moottori.fI:stä kollegani kirjoittaman erinomaiset artikkelit siitä, miten taksilaki ei toimi, koska sitä ei valvota ja siitä, että Taksiliitto vaatii pakollista koulutusta kuskiksi aikoville.

Ilman mitään pahansuopuutta, ajokoulutusta tarvitsisi tämäkin taksikuski. Ymmärrän, ettei kukaan ole seppä syntyessään, mutta mielestäni taksin kyydissä ei pitäisi joutua pelkäämään. Itseäni kuitenkin alkaa hirvittää, kun juuri sulaneessa suolasohjossa Leafin tuulilasi muurautuu umpeen – ja syystä tai toisesta lasia ei huuhdota pissapojalla, vaan kuljettaja yrittää kurkkia pienestä raosta tuulilasin alalaidasta eteenpäin. Tuusulanväylältä Kehä 3:lle noustessaan kuljettaja ei ilmeisesti osaa hahmottaa navigaattorin opastamaa ramppivalintaa ja tekee varsin mielenkiintoisen ratkaisun: iskee niin sanotusti liinat kiinni keskelle moottoritietä. Aikansa oikeaa reittiä pähkäillen kuljettaja päättää jatkaa matkaa – täysin väärään suuntaan.

Miten kohtaamiset Leafin kanssa menevät kohdallani aina tähän pisteeseen? Ja selvyyden vuoksi: en syytä autoa, vaan syytän itselleni hankkimaa huonoa Leaf-karmaa.

Kehätiellä emme ohita kuin yhden rampin, jolta olisimme voineet lähteä jatkamaan matkaa oikeaan suuntaan Espoota kohti. Toisella rampilla kuljettaja kuitenkin ilmoittaa, että autosta on akku lopussa, eikä pyytämääni määränpäähän päästäisi ilman välilatausta. Miten kohtaamiset Leafin kanssa menevät kohdallani aina tähän pisteeseen? Ja selvyyden vuoksi: en syytä autoa, vaan syytän itse itselleni hankkimaa huonoa Leaf-karmaa.

Onneksi itselläni ei ole aivan tulipalokiire. Normaalisti pyytäisin jo tässä vaiheessa jättämään pois kyydistä ja tilaisin itselleni oikean kyydin. Nyt kuitenkin ärsytystä suitsii niin vahva huvittuminen tilanteesta, että aion katsoa tämän kortin loppuun. Aikaa on kulunut 24 minuuttia, kun perillä piti olla 30 minuutissa. Nyt ei olla lähelläkään määränpäätä.

Kuljettaja pyörii pari lähimmäistä latausasemakompleksia läpi ilmeisesti todetakseen ettei niissä ole CHAdeMOa tarjolla ja yrittää kilauttaa esimiehelleen tiedustellaakseen latureita. Muutaman mutkan kautta päädytään Myyrmäkeen, johon kuljettaja aikoo mennä latailemaan. Aikaa on mennyt 42 minuuttia ja vihellän pelin poikki. Hylkään hyytyvän laivan ja lähden kävelemään kohti lähellä sijaitsevaa taksijonoa, josta menee vielä 20 minuuttia määränpäähäni.

Tiedä mitä tilaat

Oikeastaan oli onni, että satuin vahingossa tilaamaan taksin hieman villimmältä välitysyhtiöltä. Nyt osaan olla entistä vahvemmin sitä mieltä, että lähtökohtaisesti kannattaa luottaa vain perinteisiin ja hyvämaineisiin välityspalveluihin. Puolen tunnin myöhästyminen ei maailmaa kaada, mutta kiireisemmässä tilanteessa olisi voinut ärsyttää ja paljon.

Tuntuu kuitenkin käsittämättömältä, miten villiksi taksien toiminta on saatu uudella taksilailla aivan muutamassa vuodessa. Jokaisella pääkaupunkiseudulla taksia käyttävällä tuntuu olevan mitä ihmeellisimpiä tarinoita kuljettajien ammattitaidottomuudesta, tai pahimmillaan jopa matkan päälle lahoavista autonrähjistä.

Toki jokaisella on oikeus valita millä kyydillä kulkee, mutta jos itse maksan siirtymästä auton kyydissä, haluan rahaa vastaan myös turvallista kuljetusta ja perille pikimmiten.

Kommentit (2)

  • MIKA LEHTIMÄKI

    Kiitokset Bernerille ja Sipilälle, että tuhositte toimivan, turvallisen ja hyväksihavaitun taksisysteemin. Itse vältän nykyisin taksien käyttöä loppuun asti, jos vain saan kyydin tutuilta.

  • SEPPO VEIJOVUORI

    Miksi ei jutussa kerrottu välitys-yhtiön nimeä? Sinänsä opettavainen tarina.

Kommentoi artikkelia

Luetuimmat