Auton käytettävyys: miten selviää Volvo ES90 tarkemmasta syynistä?

Volvo ES90 on varoittava esimerkki siitä, miten ajettavuudeltaan erinomainen auto pilataan tavoittelemalla liian modernia käyttökokemusta.

Tällä kertaa ajoneuvotekniikkaa ja käytettävyyttä käsittelevässä juttusarjassa tarkastelun kohteena on Volvon täyssähköinen ES90.

Autoa lähestyttäessä ensimmäisenä huomio kiinnittyy sähköisiin ovenkahvoihin, jotka ponnahtavat oven tasolta näkyviin kuljettajan lähestyessä autoa avaimet taskussa. Noin viikon kestäneen testin aikana useita kertoja kävi kuitenkin niin, että kahvat olivat ja pysyivät oven sisällä, vaikka auton vieressä avainten kanssa seisoin – siis siitä huolimatta, että asetukset olivat niin, että kahvojen olisi pitänyt ponnahtaa ulos.

Epämääräinen toiminta ei ainakaan luonut sellaista mielikuvaa, että kyseinen kahvojen toteutus helpottaisi auton käyttöä – pikemminkin päinvastoin. Lisäksi sitä aina tulee myös pohtineeksi sähköisten avauskahvojen toimintaa onnettomuustilanteissa, jos jo normaalikäytössäkin niihin liittyy epämääräisyyttä.

Ensitöikseni pyrin aina tutustumaan auton käyttöohjeeseen. Kosketusnäytön kautta sähköisesti avattavasta hansikaslokerosta ei kuitenkaan löydy perinteistä käyttöohjekirjaa. Sen sijaan ohjeet löytyvät kosketusnäytöltä.

Ohjetta selatessa tulee tuntemus, että tietoa on kyllä saatavilla, mutta se on murusina siellä täällä ja oikeiden hakusanojen löytäminen on hankalaa. Varmasti monia olennaisia asioita jää löytämättä.

Melkoista säätämistä

Istuimen säädöt ovat monipuoliset ja ajoasennon saa hyvin säädettyä. Säätö tapahtuu penkin vasemmalla puolella olevasta monitoimivivusta – auton keskinäytöstä on kuitenkin katseltava istuimen kuvaa valittaessa, mitä osaa istuimesta halutaan säätää. Useat eri säädöt siis tapahtuvat samasta hallintavivusta.

Muuten erinomaisessa penkissä jään kaipaamaan istuinosan sivutukien säätömahdollisuutta. Istuinosa nimittäin on varsin kuppimainen ja sivutuet ovat liian lähellä toisiaan ainakin omalle ruumiinrakenteelleni. Näin ollen ne jäävät painamaan ikävästi reisiä, mikä taas pidemmällä matkalla puuduttaa jalkoja. Oikeastaan tämän säätömahdollisuuden puuttuminen pilaa muuten erinomaisen istuimen. Tulee ikävä vanhan Volvo 940:n penkkiä, jollaisella sain istuskella viime vuosituhannen loppupuolella taksihommia tehdessäni.

Ohjauspyörän säätömahdollisuudet ovat hyvät ja ohjauspyörän saa riittävän lähelle kuskia, mikä ei todellakaan ole itsestäänselvyys tämän päivän autoissa. Säätöjen tekeminen sen sijaan on ärsyttävän vaikeaa: auton keskinäytöltä on ensin kaivettava esiin säätövalikko, valittava sieltä ohjauspyörä, minkä jälkeen itse säädöt voi tehdä ohjauspyörässä olevista nuolipainikkeista. Samaisista painikkeista säädetään myös sivupeilit, kun on ensin kojelaudan keskellä olevasta kosketusnäytöstä valittu, kumpaa sivupeiliä halutaan säätää.

Ohjauspyörän säätö onnistuisi huomattavasti helpommin ja nopeammin, jos ratti olisi vapautettavissa mekaanisella vivulla ja säädettävissä tämän jälkeen käsin. Sähköinenkin säätö toki voisi olla, kunhan se olisi omassa nupissaan, ohjauspylväässä. Vastaavasti peilien säätäminen olisi huomattavasti yksinkertaisempaa, jos säätöön olisi oma nuppinsa tai omat painikkeensa vaikkapa kuljettajan ovessa, kuten valtaosassa autoja on.

Positiivista ohjauspyörän säädöissä säätövarojen riittävyyden lisäksi on se, että ratin taakse sijoitettu näyttö on pidetty niin maltillisen kokoisena, että kaiken sen tarjoaman informaation pystyy lukemaan ohjauspyörän läpi. Näyttö lisäksi liikkuu ohjauspyörän mukana sitä säädettäessä, minkä ansiosta sen havainnoiminen on yhtä helppoa kuljettajan pituudesta riippumatta.

Turvavyöistuimen asennus vaatii korjaamokäynnin

9-vuotias tyttäreni matkustaa turvavyöistuimessa. Hän on toki juuri saavuttanut pituusrajan, minkä jälkeen voisi matkustaa myös ilman turvalaitetta, mutta koska turvalaite mahdollistaa sen käytön jatkamisen edelleen, olemme päätyneet sitä passiivisen turvallisuuden maksimoimiseksi käyttämään. Turvavyöistuimessa istuessaan hän myös näkee autosta ulos huomattavasti paremmin kuin auton omalta penkiltä.