Ayrton Senna ja Imola – muisto mestarista elää ikuisesti

Formula 1 syntyi 23 vuotta sitten uudelleen. Se vaati kallisarvoisen uhrin.

Tumma hahmo erottuu kaukaa. Kylmät väreet kulkevat kehon läpi.

Puisto on talvisen puuton, ja ilmojen herra on päättänyt kyynelehtiä päällemme muutamia sadepisaroita. Se tekee vierailusta vieläkin karumman.

Kävelemme lähemmäs. Alkaa erottua lisää yksityiskohtia: kukkia, julisteita ja vihreäkeltaisia Brasilian lippuja. Viereisellä jalustalla istuva patsas katsoo maahan – ja näyttää itkevän.

Juuri tähän mutkaan, Tamburelloon, brasilialaisen kolminkertaisen F1-maailmanmestarin Ayrton Sennan kilpa-auto pysähtyi viimeisen kerran.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Musta viikonloppu

Bolognan kupeesta, Italian saappaanvarren yläosasta, löytyy rypäs autofriikkiä vavahduttavia kohteita: on Ferrarin Maranello, on Lamborghinin Sant’Agata Bolognese – ja sitten on Imola.

Legendaarinen moottorirata kantaa kunniakasta nimeä Autodromo Internazionale Enzo e Dino Ferrari. Silti vapun 1994 tapahtumat ovat ne, mistä Imola ikuisesti muistetaan.

Tuolloin ajettu San Marinon GP alkoi jo perjantain harjoitusten osalta pahaenteisesti, kun brassilupaus Rubens Barrichellon Jordan syöksyi radan viimeisessä mutkassa seinään.

Barrichello menetti tajuntansa, mutta selviytyi. Kaikki huokasivat helpotuksesta, mukaan lukien maanmiestään sairaalassa katsomassa käynyt Senna. Kisaviikonloppu jatkui.

Pahin tapahtui

Lauantain aika-ajoissa ei käynyt yhtä hyvin. Radan nopeimmassa kohdassa, Villeneuve-mutkassa, itävaltalaisen Roland Ratzenbergerin Simtek-auto jätti asvaltin.

Kun kilpa-auton hylky lopulta pysähtyi Tosa-neulansilmään, mitään ei ollut tehtävissä. Ratzenberger julistettiin kuolleeksi, ja shokkiaalto levisi Imolan ylle.

Formula 1 oli menettänyt kuljettajan kisaviikonloppuna edellisen kerran 12 vuotta aikaisemmin. Etenkin Senna vaikutti olevan tapahtuneesta avoimen järkyttynyt.

Lajin turvallisuudesta alettiin välittömästi puhua painokkaammin sanankääntein. Kukaan ei kuitenkaan osannut aavistaa, miten kamala seuraavasta päivästä tulisi.

Lopun alkua

Sunnuntain kisastartti jouduttiin uusimaan, kun portugalilainen Pedro Lamy osui Lotuksellaan lähtöruutuunsa jumittuneen Jyrki Järvilehdon Benettonin perään.

Uhreilta ei nytkään vältytty, sillä kolarista lentäneet autonosat aiheuttivat usean katsojan loukkaantumisen. Kun romuja siivottiin, kilpailijat kiersivät rataa turva-auton takana.

Lähtö tapahtui lentävänä muutaman kierroksen jälkeen. Paalupaikalta kisaan lähtenyt Senna johti Williamsillaan perässään Benettonin nuori saksalaisässä Michael Schumacher.

Kaksikko ryhtyi heti vetämään kaulaa muihin. Kun kisaa katsoo jälkikäteen videolta, Sennan auton rauhaton käytös Tamburellossa pistää erityisesti silmään.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Kolari ilman syytä

Kun täyttä vauhtia oli ajettu vain pari kierrosta, tapahtui jotain odottamatonta. Sennan auto ajautui yli 300 km/h vauhdissa äkisti ajolinjalta, päin ulkokaarteen kaidetta.

Lääkäreiden ja toimitsijoiden autot kiiruhtivat taas kerran radalle, mutta kun kuljettaja ei noussut heti autostaan, pahat aavistukset nousivat jälleen pintaan.

Sennan suora kuolinsyy oli oikeastaan huonoa tuuria. Välittömästi osuman jälkeen Williamsin pyörän tukivarsi oli lentänyt kohti keltaista kypärää, kohtalokkain seurauksin.

Elävä legenda, lajin kirkkain tähti, jota vastaan kaikki kuskit olivat ajaneet viimeisen kymmenen kauden ajan, oli muutaman tunnin jälkeen lopullisesti poissa.

Paikka historiassa

Katselemme patsaan vierelle jätettyjä kunnianosoituksia, joista monet on selvästi tuotu kaukaa valtameren toiselta puolen. Viesteistä välittyy aito suru ja kaipaus.

On helppo kuvitella, että kun Sennan arkkua kuljetettiin Sao Paulon lentokentältä kohti viimeistä määränpäätään, tien varsilla oli saattamassa miljoona brasilialaista.

Ayrton Senna oli – ja on – myyttinen hahmo. Hän omisti koko elämänsä moottoriurheilulle, oli harras uskovainen ja kotimaassaan enemmän kuin kansallissankari.

Senna olisi tänä vuonna täyttänyt 57 vuotta, ja oli jo elinaikanaan lahjoittanut hädänalaisille maanmiehilleen huomattavia avustuksia. Hyvä työ jäi tältäkin osin kesken.

Aina vain lisää

Mestari ei ollut enää näkemässä, miten Imolassa kisa lähetettiin matkaan kolmannen kerran, ja traaginen putki formula ykkösissä vain jatkui.

Varikkosuoralla italialaisen Michele Alboreton Minardin pyörä irtosi renkaanvaihdon jälkeen lentäen päin mekaanikkoja, joista neljä loukkaantui.

Kohtalo jatkoi ivaansa, sillä kaksi viikkoa myöhemmin ajetun Monacon GP:n harjoituksissa laji oli saada jälleen uuden kuolonuhrin.

Itävaltalainen Karl Wendlinger vajosi koomaan osuttuaan Sauberillaan tunnelin jälkeisessä shikaanissa seinään. Hän onneksi toipui täysin, mutta enempää ei kaivattu.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Työ jatkuu yhä

Pahoja onnettomuuksia tuntuu aina edeltävän jonkinlainen viattomuuden aika. Niinpä kun jotain sattuu, se tulee yleensä yllätyksenä.

Kattojärjestö FIA, johtajansa Max Mosleyn johdolla, reagoi formula ykkösten tapahtumiin nopeasti. Niin autojen kuin ratojenkin turvallisuutta parannettiin monin keinoin.

Laji ei enää ollut entisensä. Sama kehitys on F1-sarjassa jatkunut aina näihin päiviin asti, ja on epäilemättä pelastanut monen kuljettajan ja ratavirkailijan hengen.

Vuonna 1994 tästä kaikesta jouduttiin kuitenkin maksamaan kallis hinta. Muistutus siitä istuu edelleenkin Tamburellossa, kiven päällä, katse maahan painautuneena.

Teksti: Jussi Saarinen Kuvat: Jari Saarentaus