Eetu ajoi vanhalla työkelkalla Jyväskylästä Ruotsin Riksgränseniin

Moottorikelkkailuakin voi harrastaa edullisemmalla välineistöllä. Tämän osoitti Jyväskylässä asuva Eetu Niemi-Korpi, joka ajoi yli 1 500 kilometrin matkan vanhalla työkelkalla.

Liiketalouden opiskelija Eetu Niemi-Korpi on harrastanut syvänlumenkelkkailua vuosia. Freeridekelkkailijoiden pyhätössä Riksgränsenissä Niemi-Korpi on vieraillut kymmeniä kertoja. Opintojen alettua arvokas kelkkakalusto oli kuitenkin viisaampaa myydä pois.

Kuten olettaa saattaa, polte kelkkailuun ei kuitenkaan poistunut. Niemi-Korven päässä alkoi kypsymään idea, mitä hän oli miettinyt jo aiemmin – ajamista Suomesta Riksgränseniin jollain reittikelpoisemmalla kelkalla. Pitkätelaiset syvänlumenkelkat kun eivät oikein sovellu reittiajamiseen.

Pienen pallottelun jälkeen Niemi-Korpi päätyi kysymään eräässä kelkkailuryhmässä, että mikä olisi sopiva ja edullinen moottorikelkka tällaiselle retkelle. Joku heitti ilmoille vitsaillen idean ikonisesta Lynx GLX 5900 -työkelkasta. ja tästä ideasta Niemi-Korpi otti nopeasti kopin.

Kun päätös mallista oli tehty, ei ostopäätöksen kanssa jääty jahkailemaan.

– Soitin kaverille, että lähdetäänkö ostamaan tällainen kelkka Nokialta. Kaveri sanoi, että no lähdetään! Seuraavana päivänä omistin jo tämän kelkan, Niemi-Korpi naurahtaa.

Seuraavat kaksi viikkoa meni erilaisia varaosia hankkiessa. 3 200 kilometrin matkaan valmistautuessa yksikään vanhan kelkan komponentti ei ole liikaa. Niemi-Korpi huolti kelkan mahdollisimman perusteellisesti ennen matkaan lähtemistä, joka koitti noin kuukausi kelkan ostamisen jälkeen.

Matka kulki reittiä Jyväskylä – Lievestuore – Rautalampi – Kiuruvesi – Vaala – Muhos – Oulu – Haukipudas – Tornio – Pello – Pajala – Kiiruna – Riksgränsen. Reitin pituus yhteen suuntaan on yli 1 500 kilometriä.

Niemi-Korpi oli varautunut ongelmiin matkan päällä. Autolla liikkuvalla huoltotiimillä oli mukana toinen moottorikelkka, jolla pääsisi tarvittaessa apuun, sekä runsaasti varaosia kokonaisesta moottorista lähtien. Itse kelkkailijan varusteisiin kuului myös avaruuslakanat, tulentekotarvikkeet ynnä muuta selviämiseen tarvittavaa, mikäli Lynx-vanhus antautuisi jonnekin syrjään. Kauimmillaan kelkkareitti saattoi kulkea 60 kilometrin päässä lähimmästä autotiestä, joten avun saaminen voisi viedä useita tunteja aikaa.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Yllättävän nopeasti perille

Tempaukseen oli varattu aikaa viisi vuorokautta. Silloinkin Lynxillä pitäisi päästä yli 300 kilometriä päivässä, joka ei vanhalla kelkalla ole mitenkään kevyt suoritus.

Mutta miten sitten kävikään?

– Sanoisinko, että menomatka meni yllättävän vauhdikkaasti, Niemi-Korpi nauraa jälleen.

Loppujen lopuksi Niemi-Korpi oli Riksgränsenissä vain 60 tuntia lähdön jälkeen. Hän ajoi lähes koko matkan yhteen putkeen: väliin mahtui ainoastaan yhdet parin tunnin päiväunet huoltoauton etupenkillä. Ja tämä siitä huolimatta, että matkaan mahtui myös teknisiä ongelmia muun muassa virtalukon ja kytkimen kanssa. Perillä tunnelma oli väsymyksestä huolimatta katossa.

– Matkaan lähtiessä ajattelin, että on aivan uskomatonta, jos päästään oikeasti Riksgränseniin. Saati sitten, että sinne oltaisiin päästy tässä ajassa!

Perillä Niemi-Korpi pääsi myös ottamaan muutaman vuorokauden tauon jälkeen kunnolliset yöunet mökkimajoituksessa. Sen jälkeen ohjelma jatkui.

– Lähdettiin koko tiiminä käymään Björkglidenissä sijaitsevassa lettukahvilassa palkintona huikeasta 60 tunnin suorituksesta Jyväskylästä Riksgränseniin. Kahvilalta autolle paluun sijaan päätimme vielä käydä Kårsan laaksossa. Matkalla on sellainen rinne, joka on kokonaisuutena reilu kilometrin mittainen S-mutka. Tähän rinteeseen Lynxin jarruteho yliarvioitiin. Tämän seurauksena Lynxillä osuttiin aika reilulla vauhdilla isoon monttuun, josta kelkka otti pitkän ilmalennon sekä useita voltteja mäkeä alas.

Tästä ei onneksi sattunut lainkaan henkilövahinkoja. Lynxistä katkesi yksi tulpanhattu ja kuomu, sekä visiiri otti reilusti osumaa. Pian se oli kuitenkin fiksattu taas ajokuntoon, kun osittain mäkeä ympäriinsä lentäneet osat oli porukalla kerätty kasaan.

Matkaan kuitenkin tuli S-mutkankin onnettomuutta isompi ongelma. Vanhojen työkelkkojen kyvykkyydet eivät riittäneetkään nousemaan rinnettä takaisin ylös, joten vaihtoehtoina oli työntää viidestään kelkat takaisin laaksosta reitille. Toistuvista yrityksistä huolimatta kelkkoja ei saatu takaisin ylös jäistä rinnettä pitkin. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi laskeutua kokonaan Kårsan laakson pohjalle sekä ajaa laskevaa laaksoa useampi kymmenen kilometriä pitkin neitseellistä lumihankea aina Abiskoon saakka ja sieltä jäitä pitkin takaisin auton luokse Björklideniin. Reitti oli jopa kokeneelle Niemi-Korvelle täysin tuntematon, koska kyseistä laaksoa ei ole käytetty kelkkailupiireissä. Hyvän lisähaasteen matkaan toi alla olleet kaksi yli 40 vuotta vanhaa moottorikelkkaa täysin pimeässä ja tuntemattomassa erämaassa.

Björklidenin valojen jo heijastaessa retkikunnaksi muuttunut hupikunta sai vihdoin toivon palasen autolle selviämisestä. Viimeisillä kilometreillä kuitenkin huoltokelkaksi valikoitunut Winha 600 päätti ilmoittaa tyhjästä polttoainesäiliöstä. Onneksi retkikunnalla oli polttoainetta mukanaan. Tankkauksen lisäksi polttoainejärjestelmä täytyi vielä ilmata Björklidenin saavuttamiseksi. Alkuperäisestä aikataulusta noin 9 tuntia myöhässä paluumatka kohti Jyväskylää voitiin vihdoin aloittaa.

Paluumatka pitkälti peräkärryllä

Paluumatkaa ei kuitenkaan enää suoritettu ajamalla kuin osittain. Vesistöjen tilanne oli paikoittain arveluttava, eikä kelkkaporukka halunnut ottaa enää turhia riskejä. Kaikki vesistönylitykset päätettiin siis ohittaa ja laittaa kelkka suosiolla peräkärryyn.

Pian suunnitelmat kuitenkin muuttuivat vielä lisää. Kelkan kytkimen kanssa alkoi olemaan toistuvia ongelmia, joten lopulta suurin osa paluumatkasta suoritettiin trailerilla. Tämä ei kuitenkaan jäänyt kaivelemaan, kun matkaa kelkalla oli taitettu 4 vuorokauteen yli 2 000 kilometriä.

– Menomatka meni niin hyvin, että kaikki tavoitteet ylitettiin. Ei haittaa yhtään, että paluumatka jäi vajaaksi. Aluksi ajatus koko reissusta tuntui aivan utopistiselta, etenkin kun kelkalla oli ajettu remonttien jälkeen vain 400 metriä testiä ennen matkaan lähtemistä.