Erwin Hymer Museo

Kaikki alkoi tarpeesta ja ongelmasta – kuten moni hyväksi havaittu keksintö.

Arist Detleffs teki paljon työmatkoja. Erossaoloon kyllästynyt vaimo halusi perheen mukaan matkoille. Tästä tarpeesta kumpusi halu kehitellä auton perässä vedettävä vaunu, jossa voisi yöpyä automatkalla ja asutustaajamien välillä.

Vuonna 1931 päivänvalon näki valkoinen lähes tasasivuinen kuutio, joka oli miltei 4,4 metriä pitkä ja 1,7 metriä leveä. Alussa tuotanto oli pienimuotoista. Tehdas oli kuin yhtä perhettä, haalariasuisia työntekijöitä oli linjastolla kymmenkunta.

Detleffs Tourist -mallia alettiin myydä vuonna 1939. Ostajien kiinnostuksen viriäminen ei ole ihme, sillä puurakenteisen vaunun muodoissa on jo nähtävissä aerodynaamista linjakkuutta.

Outoja muotoja ja ikkunapintaa

Nykyajasta taaksepäin katsottuna vaunut ovat muodoiltaan kooltaan pikkuruisia tai hellyttävän omituisia kuten Sportberger Land-Yacht L6 vuodelta 1953, jonk uumeniin mahtuu yöpymään peräti neljä henkeä vaunun kumpaankin päähän, mutta seisomaan vain yksi kerrallaan vaunun keskiosassa.

Rakennustaitojen kohentuessa ikkunapinta lisääntyi. Esimerkiksi Detleffs Globetrotter vuodelta 1953 näyttää jo varsin nykyaikaiselta asuntovaunulta, vähemmän umpimaiselta kuin edeltäjänsä. Globetrotterin katto nousee kekseliäästi vaunun kulmien tukitankojen varaan mahdollistaen sisällä seisomisen ja tehokkaan tuuletuksen.

Kiinnostus virisi useissa maissa

Saksalaiset ottivat karavaanaritouhun omakseen jo varhain, mutta englantilaiset ja yhdysvaltalaiset ehtivät kuitenkin ensin.

Caravan Club of Great Britain and Ireland perustettiin vuonna 1907.

Hevosvankkuriajasta mallinsa ottanut asuntovaunu näki saarivaltiossa päivänvalon vuonna 1920.

Car Cruiser -vaunujen sarjatuotannon alkaminen vuonna 1925. Vaunuissa oli juomavesitankin lisäksi vakiovarusteina myös teekannu ja posliiniastiasto.

Uranuurtaja näiden vaunujen tautll oli vaunutehtailija C. Fleming-Williams, joka teki huiman retken ajamalla vuonna 1933 Car Cruiseria perässä kiskoen 21 päivässä Lontoosta Marseillen kautta Kairoon ja takaisin, aikansa kehnoilla teillä.

Vaikka brittiyritys Eccles ryhtyi asuntovaunuihin jo vuonna 1919, alkoi ison veden tuolla puolen Yhdysvalloissa tehtailu todistetusti jo vuonna 1910.

Alkuvaiheissa Yhdysvalloissa alalle pyrki usea pienyrittäjä, joista moni vaipui kuitenkin pian unholaan: rakennelmat kun eivät ilmeisesti osoittautuneet riittävän kestäviksi tai käyttökelpoisiksi – tai aika ei vain aivan vielä ollut kypsä autokansan omaksua uutta tapaa matkailla.

Vaatimustaso nousee

Vaunukansan vaatimustaso alkoi nousta vuosien myötä.

Sisätilojen petiratkaisut kehittyivät, materiaalit olvat yhä kestävämpiä, rakenteet vedenpitävämpiä ja keittomahdollisuudet kätevämpiä.

Laatutietoisten automatkailijoiden toiveisiin vastasivat vuonna 1956 esimerkiksi vankaksi rakennettu teräskuorinen Westfalia Camping 2 ja Mikafa Student Spezial. Näyttelyssä esillä oleva Student-versio maksoi aikanaan enemmän kuin Volkswagenin Kupla, puhumattakaan Prominent ja Präsidant -malleista.

Ennakkoluulot murtuvat

Museon 6 000 neliön tiloissa on lähes sata asuntovaunua. Ensikävijän ennakkoluulot murtuvat, sillä esillepano on kaukana tylsästä tai yhden valmistajan erinomaisuuden hehkuttamisesta. Museo on valoisa ja tiloiltaan ilmava. Kierroksen päätteeksi voi aterioida ravintolassa, jonka lista on lyhyt, mutta ruoka maittaa matkalaiselle.

Vaunujen ja matkailuautojen kehitys kerrotaan toisaalta aikajärjestyksessä, mutta toisaalta kävijä viedään matkailureiteille ympäri maailman Marokosta Nordkappiin.

Esillä on paljon valokuvia, filminpätkiä ja äänitehosteita. Automatkailun historia limitetään teollisiin, poliittisiin ja kulttuurisiin murrosvaiheisiin.

Vaunut ja karavaanaritouhuilu ylipäätään esitelllään kekseliäästi, jopa itseironisesti. Kävijä jää äimistelemään esimerkiksi sitä, kuinka itäsaksalainen Trabant-autoklassikko jaksaa kantaa katollaan harjatelttaa ja kahta yöpyjää.

www.erwin-hymer-museum.de

Teksti: Marko Jokela Kuvat: Antti Hentinen