Hyvä syy käydä luostarissa: munkit tykkäsivät panna ja polttaa

Munkit ja olut on yhdistelmä, jolla on vahvat perinteet myös Saksassa. Ja useampi perinteinen luostaripanimo on yhä toiminnassa.

Olut on yksi vanhimpia ihmisen valmistamia juomia, sitä on juotu tuhansia vuosia. Olut oli ennen vanhaan jopa ainoa janojuoma ennen kuin vedestä saatiin riittävän juomakelpoista. Ja kuten ruoanlaitto, myös oluen valmistus oli ennen pääasiassa naisten askar. Tämä kuitenkin muuttui nopeasti luostareiden myötä.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Paaston kiertoa

Euroopassa olut oli pitkään suhteellisen laihaa ja se valmistettiin kaurasta. Makuelämys on yksi asia, mutta olut ei toiminut munkeille muutenkaan – ja etenkään paastonaikaan. Ravitsevan ja maukkaan juoman löytämiseksi munkit keskittyivät siis oluen panemiseen; nestemäinen juoma kun ei sotinut paastoa vastaan.

Ja ei, nyt ei puhuta pelkästä nautiskellen hörpitystä iltaoluesta. Munkit tekivät ennen vanhaan ihan oikeaa raskasta fyysistä työtä, joten energiaa kului. Siksi munkit saivat juoda enintään viisi litraa olutta päivässä. Varmasti työnteko oli näin myös hauskempaa.

Ja kun oluen valmistus saatiin kohdalleen, olutta ryhdyttiin valmistamaan myös muuhunkin kuin omaan käyttöön. Oluen myynnistä munkit saivat paljon tarvittuja lisätuloja. Antaumuksella tehty munkkien panema olut menestyi, koska se oli laadultaan parempaa kuin kilpailevat tuotteet. Munkit kiinnittivät tarkkaa huomiota ohran laatuun, ja osa munkeista pystyi myös käyttämään kaiken aikansa panemisen taitoon. Luostarit olivat keskiajalla oppimisen ja tutkimuksen keskuksia, ja siksi niissä oli paljon paremmat edellytykset hyvän oluen valmistamiseen.

Sydänkeskiajalla eli 1000–1300-luvulla Saksassa toimi parhaimmillaan noin 500 luostaripanimoa. Noista jokunen on säilynyt onneksi tähän päivään asti, ja paras kattaus löytyy (yllätys yllätys) Baijerista. Siellä kaksi tunnetuinta luostaripanimoa ovat Andechs hieman Münchenistä etelään sekä Ettal lähellä Oberammergauta melkein Itävallan rajalla.

Baijerissa olut ei ole pelkkä nautinto, vaan ruoka. Se valmistetaan viljasta, hiivasta ja vedestä – aivan kuten leipä.

Upea Andechs

Andechsin luostarissa olutta on valmistettu sen perustamisesta eli vuodesta 1455 alkaen. Ja kun kysyntä vuosien varrella kasvoi, kasvoi myös tuotanto. Suurin laajennus tapahtui vuonna 1906, kun luostarin yhteyteen rakennettiin seitsenkerroksinen mallastamo.

Ensimmäinen pullottamo rakennettiin vuonna 1950, ja Münchenin olympialaisia juhlistamaan rakennettiin kokonaan uusi panimo vuonna 1972. Sen yhteyteen valmistui vielä vuonna 1976 moderni tynnyri- ja pullokellari. Laajennuksia ja uudistuksia on tehty tosin tiheään näidenkin jälkeen. Ja nykyään panimo tuottaa myös alkoholitonta vehnäolutta.

Olutlajikkeita on useampia, mutta erityisesti Andechs tunnetaan bock- eli pukkioluistaan. Ne ovat vahvoja pohjahiivaoluita. Tunnetuin luostarin oluista on Andechser Doppelbock Dunkel kohtalaisella 7,1 % prosentin alkoholipitoisuudella. Muita tunnettuja oluita ovat Andechser Vollbier Hell, Andechser Spezial Hell, Andechser Bergbock Hell, Andechser Export Dunkel, Andechser Weißbier Hell, Andechser Weißbier Dunkel sekä Andechser Weizenbock.

Panimon tuotteita voi maistella paikan päällä joko oluttuvassa tai ulkosalla biergartenissa – säästä riippuen. Ja juomien kylkeen saa tilattua maukasta (ja täyttävää) baijerilaista ruokaa. Porsaan vatsalla tai potkalla potkii pitkälle.

Toki, jos paikallisen keittiön murkina ei maistu, vanhan pyhiinvaeltajien perinteen mukaan jokainen saa tuoda omat eväät mukanaan. Tarjoilu jatkuu iltarukouksiin asti. Litran kolpakko kustantaa alle 10 euroa.

Ja oluen tuotantoon pääsee tietysti tutustumaan, panimokierroksia järjestetään ma–to kello 6:45–12 ja 13–16:30. Perjantaisin kierroksia pidetään vain aamupäivällä. Andechissä valmistetaan nykyisin vuosittain yli 10 miljoonaa litraa olutta.

Ja panemisen ohella luostarissa syntyy myös liköörejä ja snapseja, tosin selvästi maltillisempia määriä. Niitä voi ostaa mukaan luostarin yhdessä olevasta matkamuistomyymälästä.

Baijerin luostaripanimot

Andechs: https://www.andechs.de/en/monastery-brewery.html
Ettal: https://www.benediktiner-weissbier.de/en/
Kreuzberg: https://kloster-kreuzberg.de/en/brewery/
Reutberg: https://www.klosterbrauerei-reutberg.de/#xl_xr_page_start
Scheyern: https://www.klosterbrauerei-scheyern.de/
Weltenburg (maailman vanhin luostaripanimo):
https://www.klosterschenke-weltenburg.de/en/speis-und-trank/

Saksan lisäksi luostaripanimoilla on tietysti vielä vahvemmat perinteet Belgiassa, mutta se on toisen tarinan arvoinen juttu.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Ja on se luostarin kirkkokin upea

Panimon ohella kannattaa tutustua tietysti myös itse luostariin – tai ainakin sen kirkkoon. Ja riippuen jokaisen omasta suhteesta katoliseen kirkkoon sekä luostareihin, tuon visiitin voi tehdä joko ennen tai jälkeen tuotteiden maistelun.

Kirkko rakennettiin vuosina 1416–1423, ja se on tyypillinen goottilainen salikirkko. Ensin kirkosta ja pyhiinvaelluksesta huolehtivat Dießenin Pyhän Augustinuksen papit, sitten maallisten pappien yhdistys – ja lopulta luostarin valmistuttua munkit.

Luostarin perusti vuonna 1455 Habsburgien hallitsijasukuun kuuluva Itävallan herttua Albrecht Kolmas. Kolme vuotta myöhemmin hän määritteli luostarin perustamisasiakirjassa munkkien pyhiksi tehtäviksi jumalanpalveluksen, pyhäinjäännösten hoidon ja säilyttämisen, muistorukoukset sekä pyhiinvaeltajilta kerättyjen maksujen käyttämisen kirkollisiin menoihin. Albrecht KolmasI valitsi luostarin myös hautapaikakseen; hautaaminen tapahtui vuonna 1460. Munkkeja luostarissa asuu tällä hetkellä neljä.